maanantai 12. maaliskuuta 2018

Vastuullisuuden teema (3/5): Vastuullisuus ravintola-alalla, onko sitä?


Ravintola-ala koostuu erilaisista ravintolayrityksistä.  Yritykset eroavat toisistaan niin kooltaan, tyypiltään kuin sijainniltaankin. Erilaisuudestaan huolimatta jokaisessa ravintolassa tehdään vastuullisuuteen liittyviä päätöksiä päivittäin ja vastuullisuus näkyy arjen toiminnassa. Ravintola-alan vastuullisuuden kehittämiseen liittyy lukuisia haasteita, joista merkittävimpänä on sosiaalinen vastuullisuus. Ekologisuus ja ympäristövastuu on luontevasti ollut osa ravintola-alaa jo reilut parikymmentä vuotta, pienemmässä tai suuremmassa mittakaavassa. Taloudellinen vastuu liitetään hyvin kiinteästi ravintola-alan toimintaan ja esimerkiksi harmaan talouden kitkeminen, vastuullinen verojen maksaminen ja hyvät työolot ovat kehittyneet hurjaa vauhtia.

Arvot tulisivat olla todellisen vastuullisuuden perustana ja käytännön teoissa todennettavissa, eikä vain yrityksen nettisivuilla markkinointikeinona. Vastuullisuuteen liittyvät lupaukset tulee myös lunastaa, muuten asialta putoaa pohja ja asiakkaiden luottamus murenee. Usein taloudellinen vastuu ja bisneksen teko voittavat asiassa. Huomataankin helposti, että ne vastuulliset raaka-aineet maksavat enemmän tai tuotteita täytyy ostaa valtavia eriä tukusta kerralla.

Suomessa on tehty ja tehdään edelleen vastentahtoisesti osa-aikatyötä palvelualoilla. Kiinteistöpalvelu-, majoitus- ja ravitsemisalalla sekä kaupan alalla enemmistö haluaisi tehdä kokoaikatyötä. Majoitus- ja ravitsemisalalla noin 70 % tekee osa-aikaisista työtä, koska kokoaikatyötä ei ollut tarjolla. Vajaa 7 % tekee osa-aikatyötä opiskelujen ja 6 % lastenhoidosta johtuvien syiden takia. Kaupan alalla ensimmäinen ja toinen syy olivat samoja, sen sijaan kolmas syy osa-aikatyön tekemiseen oli haluttomuus tehdä kokoaikatyötä. Majoitus- ja ravitsemisalalla vain 1,6 % ei halua tehdä kokoaikatyötä. Osa-aikaisilla on työhaluja, muttei töitä. Osa-aikaisuus tarkoittaa kamppailua toimeentulosta.  Moni vaihtaa herkästi työpaikkaa, jos enemmän työtunteja on tarjolla. Ravintola-alalle onkin tyypillistä työntekijöiden vaihtuvuus.

Työnantaja perustelee osa-aikatyön teettämistä kannattavuus- ja kustannussyillä sekä työvoimatarpeen kausittaisilla ja päivittäisillä vaihteluilla. Työnantaja ei ole juuri voinut vaikuttaa kausittaisiin ja päivittäisiin vaihteluihin. Tuoko uusi alkoholilaki tähän muutosta? Kyetäänkö asiakkaita houkuttelemaan hiljaisina aikoina tuntuvien happy hour –alennusten myötä? Monet osa-aikaiset työskentelevät jo nyt useassa eri ravintolassa. Auttaisiko työtuntien lisäämiseen työnkierto yli toimialarajojen postin tapaan? Lastenhoito koettiin kokoaikatyön tekemisen esteenä. Voisiko joku työntekijä hoitaa toisten lapsia?

Sosiaalinen vastuu yrityksissä liittyy henkilökuntaan ja asiakkaisiin. Mielestämme hotelli- ja ravintola-alalla henkilöstövastuullisuus on vielä lapsen kengissä. Kuka haluaa välttämättä kouluttautua alalle, jossa ainakin alkuun saa extratyöntekijän tai enintään 30 h/vko työsopimuksen? Palkkaa vastaanhan me kaikki pääasiassa työssä käymme, emme hyväntekeväisyydestä tai kutsumuksesta. Toki tunteja kertyy ainakin sesonkiaikoina enemmän, mutta jokainen meistä varmaan haluaa olla varma säännöllisestä ja riittävästä palkasta. Työntekijä joutuu joustamaan työajoissa ja sitoutumaan työhön, jota tehdään ainakin kahdessa työvuorossa. Yöravintoloissa työskentelevät joutuvat uusien anniskeluaikojen vapautumisen myötä ehkä tekemään töitä vielä aamulehtien jakoaikaan. Tosin monet alan yritykset suhtautuvat ainakin tällä hetkellä maltillisesti anniskeluaikojen pidentämiseen, koska niiden myötä henkilöstökulut nousevat. Näistä näkökulmista katsottuna työnantajat ja ammattijärjestö voisivat katsoa peiliin, kun ihmetellään nykyistä alan työvoimapulaa. Tämä heijastuu myös koulutukseen: alalle hakeutuu yhä vähemmän nuoria, monet keskeyttävät opintonsa tai siirtyvät muuhun tutkintoon. Työssäoppimisjaksojen aikana monet toteavat alan liian rankaksi sekä henkisesti että fyysisesti.

Teknologian käyttö voi edistää sosiaalista vastuuta. S-ryhmä on listannut 100 vastuullisuustekoaan. Eräs heidän linjauksistaan on edistää monimuotoisuutta. Hygieniapassin suorittaminen on ravintola-alalla välttämätöntä ja moni maahanmuuttaja työllistyy alalle. Niinpä Funzilife Oy on kehitellyt mobiiliapplikaation, mikä mahdollistaa hygieniapassin suorittamisen ilmaiseksi englanniksi tai suomeksi. Mielenkiintoista on nähdä tulevaisuudessa, lisääkö teknologian kehittyminen vastuullisuutta vai vastuuttomuutta.

Huomioitamme vastuullisuudesta

 Vierailimme loppuvuodesta 2017 Jyväskylässä kasvisravintolassa ja haastattelimme yrityksen vuoropäällikköä. Soitimme ensin omistajalle ja pyysimme haastattelua, mutta häneltä ei löytynyt aikaa asialle. Ihmettelimme sitä, sillä tämä olisi ollut oiva markkinointitilaisuus omalle yritykselle. Meitä kiinnosti eniten, miten pieni yksityisyritys huolehtii henkilökunnastaan sosiaalisen vastuun nimissä. Työaikoja työntekijät eivät voineet moittia, koska yritys on auki vain päivisin. Työtahti ruuanvalmistuksineen ja vilkkaan lounasajan hoitamisineen on kuitenkin kova, ja kaksi työntekijää pystyvät sen kuulemma juuri ja juuri hoitamaan. He toivoivatkin enemmän kannustusta ja palkitsemista, jotta raskaassa työssä pysyisi työkykyisenä mahdollisimman pitkään. Molemmat työntekijät olivat alle kolmekymppisiä. Palkkaansa he olivat periaatteessa tyytyväisiä, kun otetaan huomioon mukava ja säännöllinen työaika.

Toivoisimme, että työorganisaatiot huomioisivat entistä enemmän vastuullisuuden eri osa-alueita, esimerkiksi lopettaisivat kertakäyttöastioiden tilaamisen, huomioisivat nuorille annettavan mallin vaikutuksen vastuullisuuden kehittymiseen ja muistaisivat sosiaalisen vastuullisuuden myös henkilöstöasioissa. Tasapuolisuus, avoimuus, pienikin muistaminen ja palkitseminen vuosittain kannustaisi, motivoisi ja toisi sitä pientä mielihyvää. Vastuullisuuden tulisi myös näkyä enemmän organisaatioiden strategioissa - siellä kivijalassa, arvopohjassa.









Oppia ikä kaikki

Jotta vastuullisuuden kehitys toteutuisi ravintola-alalla, toimenpiteet on suunnattava myös alan koulutukseen. Opetushallitus on jo vuonna 2010 julkaissut raportin nimeltään Kestävää ammatillista koulutusta. Raportti on monipuolinen ja tarjoaa laajasti erilaisia työkaluja siihen, kuinka kestävän kehityksen tietoisuutta ja toimenpiteitä voi lisätä ammatillisen koulutuksen opetettaviin sisältöihin. Kansallisessa opetussuunnitelmassa on jo vuosien ajan vilahdellut sanat kestävä kehitys ja vastuullisuus. Ne ovat olleet osana kaikkien ammatillisten opintojen toteutussuunnitelmaa. Kuitenkin käytännön työssä vastuullisuuden ja kestävän kehityksen toimenpiteet ovat rehellisesti sanoen jääneet muiden asioiden varjoon. Ravintola-alalla opiskeluissa puhutaan paljon ekologisesta vastuusta; veden ja energian säästöstä, ruokahävikistä jne. Mutta sosiaalinen ja taloudellinen vastuu jää lähes huomioitta. Pelvo on opinnäytetyössään huomannut saman haasteen. Hän haastatteli tarjoilijaopiskelijoita sekä ravintolapalvelun opettajaa. Johtopäätöksinä hänellä oli, että vastuullisuusasioita ja varsinkin eettisiä asioita käsitellään opetuksessa todella vähän. Opettaja Leinon mielestä opiskelijat eivät tiedosta vastuutaan anniskellessaan alkoholia ja heidän perustietonsa ovat heikot. Ravintola-alan yrittäjät ovat myös havahtuneet vastuullisuuden opetuksen vähäisyyteen.

Kaikissa yrityksissä ei ole henkilökuntaa tai aikaa opettaa vastuullisuuden periaatteita ja käytännön toimia esimerkiksi anniskelussa. Ravintola-alan yrittäjät ovat myös huolissaan nuorten työntekijöiden heikosta motivaatiosta sekä sitoutumisesta työhön. Jo nyt on pulaa ammattitaitoisesta henkilökunnasta ja palvelusektorilla kasvu tulee lisääntymään. Tämä synnyttää kilpailua ammattitaitoisista työntekijöistä ja asettaa suuret haasteet myös koulutukselle. Uudet ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmat ovat kommentointikierroksella ja vastuullisuus sekä kestävä kehitys on kaikkien tutkintojen suunnitelmien sisällöissä. Toivottavasti vastuullisuus nostetaan opetussuunnitelmissa niin tärkeäksi osatekijäksi, ettei sitä voida missään koulutuksen vaiheessa ohittaa. Ravintola-alan yritykset tarvitsevat vastuullisia ja ammattitaitoisia työntekijöitä tulevaisuudessakin.

Emme ole aiemmin, ennen nykyisiä opintoja, paljoakaan perehtyneet vastuullisuuteen. Pidimme lähinnä asiasta innostuneita ns. viherpiipertäjinä. Sen sisältämät asiat olivat kyllä tiedossa, mutta niihin on nyt tullut syvyyttä ja ne aiheuttivat keskuudessamme pohtimista ja herättivät tietoisuutta siitä, miten suuri ongelma esimerkiksi ilmastonmuutos ja jätteet todellisuudessa ovat. Tämä on tietysti myös ikäkysymys, on kyse omien lasten ja lastenlasten tulevaisuudesta. Olemme miettineet, miten voisimme nyt ja jatkossa lisätä vastuullisuutta töissämme ja ajatuksia on jo herännytkin mm. muovijätteen vähentämisestä. Kaikki pienetkin teot antavat mallia nuorille. Raisa jätti esimerkiksi baarityön opetuksessa pois muovipillit juomasekoituksista ja muut muovikoristeet. Hän aikoi tilata maatuvia pillejä, mutta tukkuerän hinta olisi ollut 265 e/ 500 kpl! Joten Raisa päätti, ettei opetuksessa käytetä pillejä lainkaan – niin tekevät myös valveutuneet baarit. Pääkaupunkiseudun tasokkaissa baareissa hävikin ja jätteen välttäminen on osa toimintatapaa ja esimerkiksi juomasekoitusten koristeiden valmistamisen jälkeen sitrushedelmien liha käytetään tuorepuristettuihin mehuihin ja omatekoisiin makusiirappeihin.

Jo pieni päätöskin auttaa, mitäpä jos kieltäytyisit muovipilleistä. Muovipilli on Top 10 yleisimmän muovijätteen joukossa, joita maailman meristä löydetään. Jos ihan välttämättä haluat jatkaa pillien käyttöä, tutustu mieluummin metallisiin tai puisiin kestovaihtoehtoihin. Lisäksi voit näytää, että välität. Käy osallistumassa “Stop Sucking” -haasteeseen täällä: http://www.lily.fi/blogit/eco-log?page=1

Lähteet:
Kauhanen, M. 2016. Osa-aikatyö yksityisillä palvelualoilla. Helsinki: Palkansaajien tutkimuslaitos. Viitattu 11.1.2018. Http://www.labour.fi/?wpfb_dl=4437.
Kespro ravintolailmiöt 2018 –tutkimus julkaistu –ravintolaruokailu murroksessa. N.D. Kesko. Viitattu 11.1.2018. Https://www.kesko.fi/media/uutiset-ja-tiedotteet/uutiset/2017/kespro-ravintolatrendit-2018--tutkimus-julkaistu/.
Kärppä, J., Laurila, T., Lundgren, K. 2010. Kestävää ammatillista koulutusta. Näkökulmia ekologiseen, sosiaaliseen, kulttuuriseen ja taloudelliseen kestävään kehitykseen. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2010:7.
Pelvo, M. 2010. Vastuullinen ja eettinen anniskelu ravintolatyössä. Opinnäytetyö. Mikkelin ammattikorkeakoulu, palvelujen tuottamisen ja johtamisen koulutusohjelma. Viitattu 13.1.2018. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/15984/pelvo_merja.pdf.pdf?sequence=1
S-ryhmän 100 vastuullisuustekoa. N.D. S-ryhmä. Viitattu 11.1.2018. https://www.s-kanava.fi/web/s-ryhma/100-tekoa
Taipale-Lehto, U. 2016. Vähittäiskaupan osaamistarveraportti. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2016:1.

Teksti: Raisa Cantos, Margit Heimo ja Sanna Kinnunen
Restonomi (YAMK) -opiskelijat, JAMK









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti