Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tulevaisuuden ennakointi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tulevaisuuden ennakointi. Näytä kaikki tekstit

maanantai 18. helmikuuta 2019

Isäntä vai palvelija?


Digitalisaation asiantuntija Teemu Arina oli ReKey-yhteishankkeen Tutkimustiedolla kilpailuetua – palvelualan tutkimusseminaarin pääpuhujana 14.2.2019 teemalla ”Palveluala ja digitaaliset asiakaskohtaamiset”.


Teemu Arina puhui teknologian mahdollisuuksista palvelualalla. Suhteemme teknologiaan tulee muuttumaan jo seuraavan kymmenen vuoden aikana todella paljon, mikä tietysti kuulostaa hieman uhkaavalta, mutta teknologia luo paljon uusia mahdollisuuksia. Teknologia toimii mahdollistajana oikeastaan kaikille aloille, ei pelkästään palvelualoille, mutta suurin muutos todennäköisesti nähdään asiakkaan ja asiakaspalvelijan kohtaamisessa tai siinä, miten kontaktipisteet asiakkaan palvelupolussa tulevat vähenemään merkittävästi.

Arina huomautti, että kulttuuri tai yhteiskunta ei ole vielä valmis tiettyihin teknologisiin muutoksiin tai digitaaliseen kehittymiseen, minkä vuoksi teknologia nähdäänkin useimmiten enemmän uhkana kuin mahdollisuutena. Teknologian omaksuminen on kulttuuriin sidonnaista, ja se on myös todistettu lukuisilla tutkimuksilla (Makkonen 2017, 16-17). Tämän vuoksi digitaaliset kehitykset ovat levinneet hajanaisesti ympäri maailmaa. Arinan mielestä jotkin kulttuurit eivät vain yksinkertaisesti saata olla valmiita omaksumaan tiettyjä teknologioita. On tietysti poikkeuksia sääntöön, aina löytyy edellä kävijöitä. Heikkoja signaaleja kehityksestä pystyy näkemään eri yrityksissä.

Teknologian kehittyminen luo uusia markkinamahdollisuuksia ja positioita palvelualan yrityksille. Arina käytti osuvasti esimerkkinä kuluttajien käyttöön kehitettäviä itseohjautuvia -tai lentäviä autoja. ”Kun ruuhkassa istuminen poistuu, ajankäyttö vapautuu muulle toiminnalle”, Arina huomautti. Tällöin kuluttajat voivat esimerkiksi keskittyä paremmin työtehtäviinsä tai miksi ei kehittämään uusia teknologisia innovaatioita. Monta kertaa luennon aikana Arina sanoi, että teknologia mahdollistaa ns. turhien palvelujen saamisen pois markkinoilta tai yksittäisistä yrityksistä. Tätä voisi ajatella asiakkaan kokemuksen merkityksellisyyden kautta, mikä voisi parantua, kun asiakas kiinnittää huomiota pelkkään kokemukseen (joskus) turhan asiakaspalvelun sijaan.

Vuorovaikutus asiakkaan ja brändin välillä tulee muuttumaan tai on jo muuttunut viimeisten kymmenen vuoden aikana. Tänä päivänä kuluttajat haluavat tavoittaa yritykset mieluummin internetistä tai sosiaalisesta mediasta kivijalkaliikkeiden sijaan. E-palveluiden merkitys tulee olemaan vieläkin merkittävämpi tulevaisuudessa, ja kuten Arinakin sanoi, yrityksien ja organisaatioiden tulee miettiä jakelukanavansa ja markkinointinsa uudelleen siten, että ne pystyvät tavoittamaan paremmin ns. puhelin kädessä syntyneet milleniaalit.

On aika hurjaa ajatella, että tulevaisuudessa internet olisi niin halpaa ja saavutettavissa kaikille, että sitä voitaisiin verrata hengitettävään ilmaan, kuten Arina sanoi. Digitalisaation ja teknologian kehitys kiihtyy koko ajan, minkä vuoksi tulevaisuudessa kaikki asiakaskohtaamisetkin voitaisiin tehdä digitaalisiksi, mutta myös henkilökohtaisemmiksi. Jos verrataan tulevaisuutta nykypäivään, niin voidaan ajatella, että tulevaisuudessa esimerkiksi robottiasiakaspalvelijat olisivat normi, kun taas todelliset ihmisten väliset asiakaskohtaamiset olisivat harvinaisia ja niitä voitaisiin käyttää kilpailuetuna.

Kuten Arina sanoi, digitaalisuus luo kitkattomuutta asiakkaiden kokemukseen, kun niin sanottu välikäsi, eli asiakaspalvelija, jätetään pois. Mielestäni hyvä asiakaspalvelu luo niin paljon lisäarvoa kuluttajille, että sitä ei voitaisi ikinä korvata. Digitaaliset palvelut luovat kyllä paljon näkyvyyttä, mikä voi olla suurikin kilpailuetu. Arina sanoi, että digitaaliset palvelut poistavat turhia kysymyksiä ja turhautumista, jota asiakkaat kokevat esimerkiksi odottaessaan tilaamaansa ruokaa. Arina käytti esimerkkinä sitä, miten ravintolakokemus voisi olla parempi, jos tilaus tehtäisiin tabletilta ilman, että tarjoilijan tarvitsisi tulla häiritsemään ja kyselemään koko ajan. Digitaalisuudessa on kuitenkin tärkeää pysyä trendien tasalla ja hyödyntää dataa, jota saa eri alustoilta.

Monelle ihmiselle voi olla ratkaisevaa palvelun valinnassa se, tarjoaako yritys e-palveluita, ei pelkästään se, mitä palveluja kyseinen yritys tarjoaa. Tässä herääkin kysymys, mitä koneet pystyvät ja eivät pysty tekemään. Teknologia tuskin tulee ainakaan lähivuosina syrjäyttämään ihmistä palvelualalla. Koneiden ja ihmisten välinen yhteistyö on mielenkiintoinen aihe, koska näiden kahden tulee pystyä toimimaan symbioosissa ilman, että koneet syrjäyttäisivät ihmistä.
Vaikka teknologia luo todella paljon uusia mahdollisuuksia, me emme voi unohtaa sen uhkia. Vielä emme ole vaarassa menettää tietoisuutta siitä, kuka on isäntä ja kuka palvelija. Olen vakuuttunut, että ainakin teknologian prosessointi tulee ylittämään ihmisen aivojen toiminnan. Jää nähtäväksi, joudummeko tulevaisuudessa palvelemaan tekoälyllä toimivia robotteja. Tällä hetkellä teknologia ja digitaalisuus antavat kuitenkin paljon uusia mahdollisuuksia kehittää sekä tehdä asiakaspalvelusta ja palvelusta ylipäänsä erilaista ja ehkä henkilökohtaisempaakin.
Kirjoittanut: Emilia Auvinen (JAMK restonomiopiskelija)

Lähteet:
Arina, T. 2019. Palveluala ja digitaaliset asiakaskohtaamiset (Luento 14.2.19 klo. 11.00 – 12-30). Tutkimustiedolla kilpailuetua -tutkimusseminaari. Viitattu: 14.2.2019.
Makkonen, L. 2017. Kulttuurin vaikutus teknologian omaksumiseen. Jyväskylän yliopisto. Viitattu: 14.2.2019. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/56641/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-201801081091.pdf?sequence=1&isAllowed=y



tiistai 16. tammikuuta 2018

Restonomiopiskelijat luottavat tulevaisuuteen

Laurean Palvelumuotoilun YAMK-opiskelijat järjestivät marraskuussa 2017 kuusi yhteiskehittämisen työpajaa, joissa pureutuivat juuri opintonsa Laureassa aloittaneiden restonomien tulevaisuuden haaveisiin. Työpajojen tavoitteena oli kartoittaa ja syventää ymmärrystä ensimmäisen vuoden restonomi-opiskelijoiden (amk) koulutustaan koskevista odotuksista ja toiveista, sekä heidän ammatillisista haaveistaan.

Työpajoissa odotuksia ja toiveita kutkuteltiin erilaisin menetelmin: käytössä oli esimerkiksi Lego Serious Play (LSP), Tulevaisuuspyörä, Moodboardit, Cocktaillasi-ideakehys-menetelmä, Tulevaisuusmuistelu sekä Ideointikanvas.



Maailma muuttuu ja kilpailu kovenee­­
Yhteiskehittämisen työpajoissa nousi havaintona, että restonomiopiskelijoilla on heidän oman näkemyksensä mukaisesti pääasiallisesti positiiviset tulevaisuuden näkymät ja monet ovet avoinna.
Tulevaisuutta ajatellessa, opiskelijat uskovat erityisesti matkailun lisääntymiseen Suomessa. Sitä kautta he kokevat, ettei työllistyminen alalle tule olemaan vaikeaa. Toisaalta myöskin kilpailu asiakkaista tulee lisääntymään. Pärjätäkseen markkinoilla he tulevat tarvitsemaan hyvien vuorovaikutus- ja asiakaspalvelutaitoja ja ymmärrystä siitä, miten ala muuttuu uusien innovaatioiden ja teknologioiden myötä. Koulutuksen tulee olla ajankohtaista ja muuttuva maailma pitää ottaa huomioon.

Kansainvälisyys ”fiini rantahotelli ulkomailla”
Kansainvälisyys on tärkeä tekijä sekä opiskelijoiden motivaatiossa, ammatti-identiteetissä että alan tulevaisuuden näkymänä. Jotta alan ammattilaisena menestyy, niin mahdollisuus opiskella kieliä ja saada tietoa ja kokemusta eri kulttuureista ja mm. etiketeistä on tärkeää. Monen toiveissa on mahdollisuus työskennellä ulkomailla tai Suomessa kansainvälisissä tehtävissä.

Ammatillinen ja henkilökohtainen kasvu
Työpajojen perusteella voi todeta, että yhtä aikaa tulevaisuus sekä on että ei ole epäselvä. Toisaalta on mahdollisuus keskittyä joko tiettyyn asiaan tai ”kokeilla kaikenlaista”. Työpajojen tuloksien pohjalta voi myös pohtia, että tarkoittaako uralla eteneminen myös työuralla kehittymistä?

Verkostoituminen ja ihmissuhteet
Suunnitelmissa näkyi osallistujien ikävaihe ja toisaalta maailmantila. Halutaan elämyksiä, matkustusta työssä ja vapaa-ajalla sekä omaa vapaa-aikaa. Restonomiopiskelijat kokevat, että ”tämä hetki on tärkeä”, siksi myös tuki opiskelulle ja näkymät lähitulevaisuuteen ovat tärkeitä. Verkostoituminen opintojen aikana auttaa saamaan jalkaa oven väliin kiinnostaviin yrityksiin.

Miten ala voi tukea tulevaisuuden restonomin tulevaisuutta, työllistymistä ja menestymistä uralla?
Unelmat vs. käytäntö: Koulutuksen tulisikin yhdessä elinkeinon kanssa pohtia, että miten pystytään vastaamaan tähän intoon ja kykyyn unelmoida ja samalla tuottamaan tarpeellista opetusta ja tervettä realismia?

Motivaatio: miten koulutus voisi parhaalla mahdollisella tavalla tuoda yhteen opiskelijoita ja monipuolisesti inspiroivia tarinoita ja ihmisiä?

Sattuma? Ensimmäiset viikot ovat ratkaisevia sitouttamisen kannalta, jotta uusille opiskelijoille tulee tunne, että minähän kuulun tänne ja opiskelu on kivaa ja innostavaa. Koulutuksessa tulisi antaa opiskelijoille jatkuvaa, henkilökohtaista palautetta heidän kehittymisestään. Positiivisen minäkokemuksen kautta opiskelijoiden itsevarmuus ammattilaisena kasvaa.
Palvelumuotoilun YAMK opiskelijoiden fasilitoimissa yhteiskehittämisen työpajoissa etsittiin opintojen alussa olevien restonomiopiskelijoiden ajatuksia tulevaisuuden haaveista. Toivatko työpajat sitten jotain uutta? Ainakin näiden perusteella restonomiopiskelijoiden tulevaisuuden usko on positiivinen. Ja haaveet ohjaavat sitä tulevaisuutta, jota kohden tuleva restonomi alan ammattilaisena itselleen pyrkii rakentamaan.

Lähteet:
Kantojärvi, P. 2012. Fasilitointi luo uutta : menesty ryhmän vetäjänä. Helsinki:Talentum
Mattelmäki, T. & Visser, F.S. 2011. Lost in CO-X. Interpretations of co-design and co-creation
Stickdorn,M. & Schneider, M. 2010. This is service design thinking. Basics- tools- cases. Amsterdam : BIS Publishers
Julkaisemattomat aineistot:
Laurea-ammattikorkeakoulu. YAMK opiskelijoiden Yhteiskehittäminen palvelumuotoilussa opintojakson tuotokset.




Teksti: Päivi Mantere, lehtori, tutkintovastaava, projektiasiantuntija, Laurea-ammattikorkeakoulu

maanantai 27. marraskuuta 2017

Blogisarja 1 (3): Heikot signaalit ennakoivat johtamisen muutoksia


Matkailu- ja palveluliiketoiminnan ylempää restonomin tutkintoa suorittava ryhmä keräsi lokakuussa 2017 marata-alan heikkoja signaaleja, jotka ennakoivat tulevia muutoksia. Nämä aikaiset merkit nousevista haasteista tai mahdollisuuksista voivat auttaa suuntaamaan organisaation toimintaa tulokselliseen suuntaan tulevaisuudessa. Ryhmien löytämät heikot signaalit keskittyivät johtamiseen, ruokapalveluihin, matkailuun ja toimitilapalveluihin. Lähteinä ryhmät käyttivät artikkeleita ja julkaisuja, uutisia, ajankohtaisohjelmia, dokumentteja, keskusteluja sekä omia havaintojaan ympäristössään.

Johtamisen heikot signaalit nousivat esiin yllättävinäkin havaintoina suuremmista muutossuuntauksista, kuten teknologisen ja automaation kehitys, digitalisaatio, väestön ikääntyminen ja väestön kasvu, ilmastonmuutoksen vaikutukset sekä eriarvoisuuden lisääntyminen.

Johtamista tarkastelleet opiskelijat nostivat esiin tulevaisuuden johtajan hyvinä ominaisuuksina luovuuden, myötätunnon, vuorovaikutustaidot, inhimillisyyden, taidon innostaa ja rohkaista. Tunnetaidot korostuvat esimiestyössä. Työympäristö muuttuu siten, ettei kiinteää työpistettä enää tarvita, älykäs työympäristö pitää huolta työntekijän tarpeista. Esimies voi olla hyvinkin kaukana alaisistaan, mutta hänen on silti pystyttävä toimimaan vuorovaikutteisesti ja kannustavasti. Ristiriita syntyy siitä, että johtajuuden tulee olla tunnejohtajuutta, mutta työntekijät ovat fyysisesti etäällä virtuaalitiiminä. Kuitenkin johtajalta vaaditaan yksilöiden huomioonottamista.

Työn ja vapaa-ajan raja tulee hämärtymään, koska johtaminen ei ole aikaan eikä paikkaan sidoksissa. Tämä edellyttää sitä, että sekä johtajan että työntekijän täytyy osata johtaa myös itseään ja asettaa rajat työn ja vapaa-ajan välille. Johtaja joutuu pohtimaan, mikä motivoi työntekijää.

Tulevaisuuden johtajalla on hyvä itsetuntemus, ja hän kykenee oppimaan toisilta. Hän toimii esimerkkinä työyhteisössä, on läsnä sekä luo avoimen, tasa-arvoisen ja luottamuksellisen ilmapiirin.

Sarjan seuraava blogiteksti käsittelee ruokapalvelujen heikkoja signaaleja.

Lähteitä

Eteläpelto, A., Collin, K. & Saarinen, J. 2007. Työ, identiteetti ja oppiminen. Helsinki: WSOY.

Hiltunen, E. 2010. Weak signals in Organizational Learning. Helsinki School of Economics. A-365.

Hiltunen, E. 2012. Matkaopas tulevaisuuteen. Helsinki: Talentum.

Kesti, M. 2013. Hiljaiset signaalit esimiestyössä. Finva Finanssi- ja vakuutuskustannus.

Ojasalo, K., Moilanen, T. & Ritalahti, J. 2014. Kehittämistyön menetelmät. Uudenlaista osaamista liiketoimintaan. 2. painos. Helsinki: WSOYpro.

Ruutu, S. 2014. Itsensä johtaminen. Talentum Media Oy.

Salmimies, R. 2008. Onnistu itsesi johtamisessa. Helsinki: WSOYpro.

Teksti: Mäntysaari, A. & Törn-Laapio, A.

tiistai 7. marraskuuta 2017

Tulevaisuuspyörällä Marata-alan tulevaisuuteen


JAMKissa järjestettiin 30.8.2017 Tulevaisuuspyörä-työpaja, jonka tavoitteena oli hahmottaa Marata-alan tulevaisuuden toimintaympäristöä ja hyödyntää tulevaisuustietoa osallistujien omassa työssä, työympäristössä ja toimialalla. Tulevaisuustyöpajaan osallistui 25 Marata-alan edustajaa, ja työpajan fasilitoijana toimi Anne Hakala.

Työskentelyn ensimmäisessä vaiheessa osallistujat pohtivat, millainen on Suomen mahdollinen tulevaisuus vuonna 2040. Pohdinnoissa esiin nousivat vahvasti esim. eliniän piteneminen, globalisaatio vs. nationalismi, aatteellisten ääriliikkeiden voimistuminen, automaatio ja robotiikka, kyberriskit ja ilmastonmuutos.


Toisessa vaiheessa osallistujat jakautuivat toimialoittain ruokapalveluihin, matkailuun, toimitilapalveluihin ja monipalveluihin. Ryhmät nostivat esiin seuraavia tulevaisuuden osaamisia:




Lue lisää työskentelyn tuloksista osoitteessa http://blogit.jamk.fi/turbinaattori/2017/11/07/tulevaisuuspyoralla-marata-alan-tulevaisuuteen/

Teksti: Hakala, A., Mäntysaari, A. & Törn-Laapio, A.