Majoitustoiminnan vastuullisuus on jo vuosia
keskittynyt ympäristönäkökulmaan, veden ja energian säästämiseen, pyykin
vähentämiseen, kestävien materiaalien käyttämiseen ja jätteiden
vähentämiseen. Edellä mainitut toimet
ovat olleet vaatimuksina yleisimmissä matkailualan ympäristömerkkien
kriteereissä. Näitä ympäristöä säästäviä toimia jokainen hotelli on joutunut tekemään myös taloudellisista
syistä, koska veden kulutus, tekstiilit ja niiden huolto sekä lämmitys ja valaistus ovat suurimmat kiinteät kulut majoitustoiminnassa. Näihin ympäristökriteereihin on
mielellään myös sitouduttu, koska kaikkien säästötoimien onnistuminen on
näkynyt myös yrityksen tuloksessa.
Perinteisen majoitustoiminnan ympäristövastuun haasteena on vanha rakennuskanta. Vuosikymmeniä, Keski-Euroopassa jopa vuosisatoja
vanhat kiinteistöt vaativat usein isoja remontteja, jotta niistä saadaan
ympäristöystävällisiä. Pariisin
ilmastosopimus edellyttää hiilidioksidipäästöjen vähentämistä, joten kansallisilla
tasoilla varmasti myös lainsäädännöllä ja erilaisilla tukitoimilla vaikutetaan
yritystoiminnan siirtymistä yhä energiatehokkaimpiin ja vähäpäästöisempiin
ratkaisuihin. Yksi suuri ympäristöön vaikuttavat tekijä on
majoituspaikan sijainti. Suuret kaupunkihotellit sijaitsevat jo liiketoiminnallisistakin
syistä keskustoissa, liikenneyhteyksien varrella. Niihin kulkeminen
on joukkoliikevälineillä mahdollista.
Toinen haaste, etenkin ympäristön sekä sosiaalisen ja kulttuurisen
kestävän kehityksen näkökulmasta, on rakennetut matkailuympäristöt. Näitä
ovat mm. suuret lomahotelli keskittymät, jotka tuhoavat niin luonnon kuin
alueen kulttuurin. Tätä matkailualan suurta kasvua tapahtuu parhaillaan
Lapissa, ja tässä taloudellisen kasvun huumassa harvemmin tuodaan
vastuullisuusnäkökulmaa esille. Ruokavastuu on hotelleihin tullut, käsityksemme
mukaan, asiakkaiden vaatimuksesta. Lähiruoka on trendi, samoin luomuruuan
suosiminen, joten jokaisen hotellin markkinoinnissa ne mainitaan.
Selvästi uusi vastuualue, jota myös markkinoinnissa
hyödynnetään, on sosiaalinen vastuu. Paikallisuuden suosiminen ei
koske ainoastaan ruokaa vaan halutaan, että majoitustoiminta lisää alueen
hyvinvointia. Yritykset voivat palkata vajaakuntoisia ja vaikeasti
työllistyviä henkilöitä, esimerkiksi maahanmuuttajia.
Matkailu ja majoitusliiketoiminta kansainvälisenä toimintana voi hyvin
toimia monikulttuurisena työpaikkana. Maassamme on lukuisia muitakin vaikeassa
työllistymistilanteessa olevia henkilöitä, joille vain harva majoitusliike
tarjoaa työtä. Nämä osatyökykyiset henkilöt voivat hoitaa majoituksessa monia
tehtäviä, kunhan saavat huolellisen ohjauksen ja opastuksen työhönsä. Toki
on tärkeää, että heille maksetaan tehdystä työstä myös palkkaa.
Kehitysvammaisten
tasa-arvoinen palkkaus on herättänyt keskustelua useissa eri foorumeissa.
Suurin syy, miksi kehitysvammaisia ei palkata tavalliseen palkkatyöhön, on tiedon
puute. Työnantajat eivät tiedä mihin eri tukiin he ovat oikeutettuja
palkatessaan kehitysvammaisen henkilön. Usein työnantajat karttavat myös
vastuuta, joka koituu kehitysvammaisen palkkauksesta. Vastuu voi kohdistua niin
kehitysvammaiseen itseensä kuin aineelliseen- tai taloudelliseen vastuuseen. Myös
ennakkoasenteet ja muiden työntekijöiden suhtautuminen voi vaikuttaa
kehitysvammaisen palkkaukseen joko myönteisesti tai kielteisesti. Usein omakohtaiset
kokemukset edesauttavat erityistä tukea tarvitsevien palkkauksessa. Myös
kehitysvammaisen oma terveydentila vaikuttaa työllistymiseen: miten henkilö
jaksaa tehdä töitä, onko hän sosiaalinen ja kuinka paljon tukea ja ohjausta hän
tarvitsee työssään? Työtehtävien tulisi olla rutiininomaisia, selkeitä ja hyvin
ohjattuja.
Vaikeassa työllistymistilanteessa olevien kohdalla
ongelma on sama sekä yrityksissä että kunnissa, joissa ei ole tietoa työllistymisen eri
tukimuodoista. Tässä olisi vielä paljon kehitettävää. Tarvittaisiin taho, joka
olisi perehtynyt työllistymisen tukipalveluihin ja jolla olisi tietoa myös
työnhakijoista ja avoimista työpaikoista. Koko ajan tulee uusia yrityksiä,
tukimuotoja ja työtä vailla olevia työntekijöitä, joten tiedon päivittäminen on
ensiarvoisen tärkeää.
Paikallisesti hyvän tuottaminen on ristiriidassa
majoitustoiminnan ketjuuntumisen kanssa. Kuka omistaa hotelliketjut ja
ohjautuuko raha alueelle vai veroparatiiseihin? Miten alue hyötyy, jos
majoitustulot menevät kansainväliselle yritykselle? Suomessa Restel -hotelliketju siirtyy
ulkomaiselle Scandicille, ja Suomessakin on majoitustoimintaa, jossa
työntekijät tuodaan ulkomailta yrittäjän mukana. Hyötyvätkö ulkomaiset
yritykset suomalaisten sijaan esimerkiksi kehitysaluerahoista?
Selkeää, mitattua tietoa siitä, miten vastuullisuus on
vaikuttanut majoituspaikan valintaa ei majoitusliikkeillä ollut. Ilmeisesti
tässä pätee se, mitä kuulimme Aalto yliopistossa; vastuullisuudesta tehtyjen
tutkimusten mukaan vastuullisuus tuo lisäarvoa. Valinta kuitenkin tehdään esimerkiksi hinnan perusteella. Airbnb
-majoitustoiminta on jakamistaloutta, joka lähtökohtaisesti on vastuullista,
taloudellisen hyvinvoinnin jakamista. On myös ekologisesti järkevää, että
tyhjillään olevat asunnot saadaan käyttöön uuden rakentamisen sijaan. Suurissa
kaupungeissa airbnb -toiminta on kuitenkin nostanut vuokrien hintoja ja
pahimmillaan aiheuttanut asunnottomuutta.
Haasteita ovat: matkailualan kasvu ja suunnitelmattomuus, majoitusala vaatii suuren investoinnit, vanhentunut rakennuskanta, kaupunkialueiden ruuhkautuminen, maaseudun majoitustoiminnan kehittäminen kestävästi, vastuullisuuden merkitys kaikilla osa-alueilla tulee lisääntymään
Kehitysnäkymiä ovat: sosiaalisen vastuun kasvaminen, uuden teknologian ja clean techin mahdollisuudet, esim. nollaenergiatalot jne, vastuullisuuden vaatimus asiakkailta, jakamistalous koetaan myönteisenä, esim. kesämökin voi vuokrata omistamisen tai rakentamisen sijaan, sosiaalinen suvaitsevaisuus tulee lisääntymään
Kuntien vastuullinen toiminta tukee myös yrittäjien toimintaa
Kunnissa pyritään pitämään yrittäjistä hyvää huolta.
Kuntiin on useimmiten palkattu henkilö, joka kehittää kuntien yritystoimintaa.
Yhteydenpito paikallisiin yrittäjiin on säännöllistä ja uusille yrittäjille
pyritään luomaan mahdollisimman hyvät puitteet uuden yrityksen
käynnistämiseksi. Tämä on todellinen win-win tilanne. Parhaassa mahdollisessa
tapauksessa tilanne muodostuu 3 x win-tilanne eli lisäksi työllistetään paikallisia
nuoria tai työttömiä. Majoitus- ja ravitsemuspalveluissa pyritään käyttämään
paikallisia palveluntarjoajia aina mahdollisuuksien mukaan. Kunnat järjestävät
myös yrittäjille yhteisiä tapaamisia, joissa yrittäjät pääsevät tutustumaan
toisiinsa ja luovat mahdollisia synenergiaetuja yritystensä hyväksi. Kunnat
tukevat yrittäjiä myös erilaisin lahjoituksin.
Vastuullisuuden merkitys korostuu myös kaavoituksessa.
Kuinka paljon kaavoitetaan yritystontteja ja yritystonttien sijainti
kaavoituksessa on tärkeää. Vastuullisuus
näkyy myös kuntastrategioissa. Kunnissa pohditaan pidemmän aikavälin
suunnitelmia, jossa vastuullisuus kulkee yhtenä tärkeänä osatekijänä mukana.
Kuntien
asiakkaat ovat tänä päivänä hyvin tietoisia vastuullisuusasioista.
Normaalina arkena vastuullisuus tulee hyvin voimakkaasti esiin pesu- ja
puhdistusaineissa, elintarvikkeissa, biojätteen määrissä sekä
kaavoitusasioissa. Kuntaan muuttajan valintaperusteena voi olla
kunnan kehitys- ja kehitysnäkymät -strategia, joka perustuu kunnan
vastuullisuuteen. Näin ollen kunnan vastuullisuus voi olla kuntaan muuttajan
valintaperuste.
Kunta markkinoi itseään tonteillaan, palvelun
laadullaan, työpaikoilla ja virkeällä yritystoiminnalla. Vahvana tekijänä
markkinoinnissa on kunnan vastuullisuus ja toimenpiteet vastuullisuuden
edistämiseksi. Kunnilla on omat lait ja määräykset esimerkiksi työlainsäädäntö- ja työturvallisuuslaki. Niitä noudattamalla kunta huolehtii työntekijöidensä
sosiaalisesta vastuusta ja perehdytyksestä toimimaan vastuullisesti
kuntatyöntekijänä. Kuntatyöntekijöistä pidetään monin eri tavoin huolta, mm.
työterveys järjestetään, kulttuuri- ja virkistysseteleitä sekä erilaisia koulutuksia tarjotaan. Lisäksi käytössä on varhaisen välittämisen toimintamalleja, joilla
pyritään ennalta ehkäisevään toimintaan. Kunta on vastuullinen toimija
Suomessa.
Tekstit: Minna Kotiranta-Taipale, Kati Moisio, Minna Uusitalo
ja Päivi Yrölä-Jussila
Restonomi (YAMK) -opiskelijat, JAMK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti