Vastuullisuuden teema (5/5): Ekologinen vastuullisuus elintarvikealalla

Kiertotalous mahdollistaa elintarviketeollisuuden tuotannossa syntyvien sivuvirtojen hyödyntämisen. Kiertotalouden periaatteiden mukaisesti tuotteisiin sitoutunut arvo, materiaali tai energia, pyritään säilyttämään taloudessa mahdollisimman pitkään. Uusilla innovatiivisilla ratkaisuilla tuotteen elinkaarta pyritään jatkamaan vielä senkin jälkeen, kun varsinainen käyttötarkoitus on tullut tiensä päähän. Elintarvikealan kasvua ja vastuullisuutta koetetaan hakea kiertotalouden avulla. Sen tarjoamia liiketoimintamahdollisuuksia ei osata vielä hyödyntää riittävästi. Kiertotalous on mahdollisuus luoda uutta, kestävän kehityksen mukaista liiketoimintaa.

Lähdimme selvittämään, hyödytetäänkö kiertotaloutta suomalaisessa elintarviketeollisuudessa ja mitä lisämahdollisuuksia se voisi tarjota yritystoiminnalle. Haastattelimme kahta suuren elintarviketeollisuusyrityksen edustajaa, jotka toimivat yrityksessä vastuullisuuden ja kehittämisen parissa. Haastatteluissa nousi esille kolme keskeistä asiaa; pakkausmateriaalien kierrätettävyys, ruokahävikin hyödyntäminen ja alueellinen biokiertomalli.

Elintarviketeollisuudessa pakkausmateriaalit ovat epäilemättä suuri haaste ympäristön näkökulmasta ja halusimme lähteä selvittämään, miten nämä asiat on alalla ratkaistu. Kuluttajat ovat tänä päivänä yhä tietoisempia pakkausmateriaalien haittavaikutuksista, mikä luo elintarviketeollisuudelle paineita ottaa ympäristövastuullisuus huomioon myös pakkausmateriaaleja hankittaessa. Suomalaisessa elintarviketeollisuudessa käytetään tänä päivänä paljon kierrätettävissä olevia tuotepakkauksia sekä suositaan kotimaisia ja mahdollisimman vähän ympäristöä rasittavia materiaaleja.  Esimerkiksi alumiinivuoan hyötykäyttöaste on erinomainen, sillä se voi kiertää käytännössä ikuisesti. Kierrätysalumiinin käyttö tuotepakkauksen valmistamiseen kuluttaa vain viisi prosenttia primäärialumiinin tuottamiseen kuluvasta energiasta. Tuotepakkausten kierrätettävyys ja ekologiset vaikutukset eivät kuitenkaan ole täysin yksiselitteiset, sillä viimekädessä kuluttaja vastaa pakkauksen oikeasta kierrättämisestä ja lopullisista ympäristövaikutuksista.

Ruokahävikki on kuitenkin vielä suurempi haaste, sillä siitä aiheutuvat ympäristövaikutukset ovat merkittävästi suuremmat, kuin esimerkiksi pakkausmateriaalien valmistuksesta ja jätehuollosta aiheutuvat. Yksinään Suomessa ruokaa heitetään roskiin vuosittain 340-460 miljoonaa kiloa. Elintarviketeollisuudessa ongelma on tiedostettu ja ratkaisuja on lähdetty hakemaan mm. tuotantomääriä tarkentamalla, säilyvyyttä parantavia pakkausmateriaaleja kehittämällä sekä syntynyttä jätettä jatkojalostamalla mm. eläinten ruoaksi tai energiaksi. Lisääntyvässä määrin näyttää olevan myös yhteistyö oman alueen energiatuotantolaitosten kanssa, missä toteutuu kiertotalous parhaimmillaan. Elintarviketeollisuus myy syntyneen jätteen energiayhtiölle, joka tuottaa siitä biokaasua sekä vastaavasti ostaa sieltä käyttöönsä jätteistä tuotetun energian. Biokiertomallilla voidaan kehittää alueellista ravinnekiertoa, joka lisää alueen kiertotaloutta, jonka odotetaan tuovan sekä taloudellisia että ympäristöllisiä hyötyjä.

Tulevaisuudessa tärkeäksi koetaan ruoan puhtauden ja jäljitettävyyden takaaminen, minkä vuoksi jatkuvasti kehitetään organisaatioissa omia erilaisia vastuullisuuden parantamiseen liittyviä hankkeita ja ohjelmia. Ympäristövastuullisuuden merkitys on edelleen nousussa myös elintarviketeollisuudessa ja sen uskotaan muodostuvan kaikille alan toimijoille olennaiseksi asiaksi. Myös kuluttajien kiinnostus ja tietoisuus vastuullisuusasioihin on kasvanut, joka luonnollisesti määrittelee myös alan toimijoita.

Lähteet
Hautaniemi, A. 2018. Saarioisten ekologinen vastuullisuus. Sähköpostihaastattelu 5.1.2018. Vastaanottaja Anni Kaipiainen.
Helminen, L. 2018. Apetit:n ekologinen vastuullisuus. Sähköpostihaastattelu 7.2.2018. Vastaanottaja Marjo Jokela.
Ritschkoff, A. C. 2017. Kiertotalouden koko keinovalikoima käyttöön. Kehittyvä elintarvike, 28, 5, 8.
Linnanen, L. 2017. Kiertotalous on kokonaistehokkuutta. Kehittyvä elintarvike, 28, 5, 15.

Teksti: Marjo Jokela ja Anni Kaipiainen, restonomi (YAMK) -opiskelijat, JAMK

Vastuullisuuden teema (4/5): Muoviton Suomi suunnannäyttäjäksi Euroopassa

Oletko valmis luopumaan niistä ihanista korkokengistäsi tai siitä kivasta jakusta, jonka ostit Espanjasta, tai miten olisi aamulatte kuksasta juotuna, tai pahvikupista,  jonka saumat falskaavat heti ensi hetkistä alkaen?  Olisitko valmis luopumaan fleecevaatteistasi ja ihon ja kauneuden hoitoon tarkoitetuista tuotteista, joissa käytetään muovirakeita?  Mc Donaldsin hampurilainen tulisi posliinilautasella tarjoiltuna ja autosi kori, tietokoneesi ja silmälasisi olisivatkin selluloosakomposiitti. Aamutupakan polttaisit puuholkilla, koska filtterit on tehty öljystä eivätkä maadu koskaan.  Luopuisitko jostakin saadaksesi puhdasta muovitonta juomavettä?

Suomessa kehitetyillä ja osaksi jo tuotannossakin olevilla ja tuotantoon tulevilla high biotech tuotteilla saamme muovit pois maailman meristä. Samalla maailman laajuiset patenttimme tuottavat meille mainetta ympäri maailmaa.  Poliittisilla päättäjillä on mahdollisuus juuri nyt vaikuttaa tulevaisuuteen, ja ennen kaikkea saada tieto maailmalle, mitä meillä on saatu aikaiseksi
Suomalainen selluloosa on maailman parasta ja sen ominaisuudet tunnetaan ympäri maailmaa.  Äänekosken biotuotetehdas tuottaa pääasiassa pitkäkuituistaselluloosaa sertifioidusta suomalaisesta puusta.  Pitkäkuituisuutensa takia suomalaisesta selluloosasta tehdyt tuotteet voidaan kierrättää useammin ja taloudellisemmin.  Keskimäärin pakkausmateriaaleja ja paperia voidaan kierrättää 3,5 kertaa ja joka kerta tuotteisiin on lisättävä neitsytsellua.  Ilman tuoretta selluloosaa paperit häviäisivät maailmassa puolessa vuodessa.

Selluloosasta ja muista puukuiduista on kehitetty erilaisia tuotteita muovien tilalle.  Suomalaisessa kertakäyttökupissa sisäpinta ei ole muovista, vaan kotkalaisen yrityksen KOTKAmills patentoitu kertakäyttökuppi on suomalaisen selluloosa- ja kartonkiteollisuuden taidonnäyte. KOTKAmillsin kehittämän kertakäyttöisen kahvikupin idea on siinä, ettei kartonkia tarvitse päällystää muovilla. Kupin teko ilman muovia ja falskaavia saumoja onnistuu vain suomalaisesta selluloosasta. Take away -kahvin samoin kuin muidenkin take away -tuotteiden suosio on ollut kasvussa viimeiset kymmenen vuotta. Kertakäyttöbuumi on alkanut näkyä ikävästi muun muassa Itämeren rannoilla.
Muovin vaarallisuudesta ihmisille ja luonnolle on kirjoitettu viime aikoina useissa aikakausilehdissä sekä sanomalehdissä ympäri maailmaa.  Media on ollut ajanhermolla asiaa tutkiessaan ja siitä kirjoittaessaan.  Euroopan Unionissa on pyritty luomaan yhteinen tavoite asian korjaamiseksi ja joulukuussa 2017 Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio sopivat, että vuoteen 2025 EU:n jäsenmaissa pakkauksien kierrätyksessä tavoitellaan 65 prosentin kierrätysastetta ja hiljalleen tavoite nostetaan 2030 mennessä 70 prosenttiin.  Muovipakkauksissa tavoitteeksi asetettiin 55% kierrätystavoite 2030 mennessä ja kierrätyksen tulee olla kannattavaa. Julkilausuma annettiin 15.1.2018 kaikille jäsenmaille tiedoksi ja asiasta keskustellaan yhdessä.  Mahdollinen lakiesitys valmistuu vuoden 2018 lopussa ja seuraavana vuonna laki astuu ehkä voimaan.

Mikromuovit ongelmana

Olemme kuulleet skenaarioita siitä, miten mikromuovit valtaavat maailman meret. Mikromuoveja löytyy usein kosmetiikka- ja hygieniatuotteista sekä keinokuituvaatteista ja niistä mikromuovit päätyvät jätevesien mukana vesistöihimme.  Mereen joutunut muoviroska aiheuttaa vuosittain suuren määrän merilintujen- ja nisäkkäiden kuolemia sekä vahinkoja kalastukselle, merenkululle ja turismille.  Euroopan Unionin tavoitteena on myös vähentää kertakäyttömuovien kulutusta ja pieneksi hajoavan mikromuovin käyttöä pyritään rajoittamaan pakkausmerkintöjä lisäämällä.
Olemme nähneet pysäyttäviä kuvia rannoista, jotka ovat täynnä muovipulloja ja muuta muovijätettä. Yleisimmin meriin päätyviä kertakäyttömuoveja ovat juomapullot ja niiden korkit, ruokapakkaukset, muovipussit, makeisten kääröt, ilmapallot ja tupakat. Merissä on tulevaisuudessa enemmän muovia kuin kaloja toteaa jopa EU:n komissio julkilausumassaan.

Omakohtaisesti havaitsin muoviongelman vuonna 2016 kierrellessäni Indonesiassa Balin, Lombokin, ja Lembokanin saarilla sekä pienillä atolleilla joita Gilisaariksi kutsutaan.  Joet olivat kuivillaan elo-syyskuussa ja kaikki muovijäte kipattiin surutta jokiuomiin odottamaan sadekautta, joka toivon mukaan huuhtoisi kaikki jätteet rannikolle ja sieltä merelle sadekauden aikana.  Useissa paikoissa näin ei kuitenkaan ollut käynyt vuosiin koska jokiuomat olivat olleet vuosia kuivillaan, mutta jätteet oli sinne kuitenkin kärrätty.  Useimmat yritykset muun muassa hotellit ja ravintolat, jotka myyvät pullotettua vettä kuljettavat itse tai ovat antaneet jätehuollon jonkun yrityksen hoitoon eivät tarkista minne muovipullot ja pakkaukset päätyvät.  Ne päätyvät naapurin jokiuomaan.

Näin siis tapahtuu Indonesiassa eikä meillä, missä kuluttajat ovat valistuneita.  Vaaralliseksi asian tekee se, että meillä vaarallinen muovi onkin erilaisessa muodossa eikä kukaan oikeasti tiedä mitä esimerkiksi pakkausmuovit sisältävät.  Tehdas, joka tekee esimerkiksi pakkausmuovia käyttää valmistuksessa erilaisia kemikaalisia yhdisteitä riippuen pakkauksen käyttötarkoituksesta - valmistajan ei tarvitse ilmoittaa mitä muovi sisältää.  Pakkauksien valmistaja kaipaa materiaaliin lisäominaisuuksia ja lisää oman kemikaalicocktailinsa joukkoon eikä kerro, mitä muoviin lisättiin.  Kuluttaja ostaa tuotteensa mahdollisesti viiteen erilaiseen muoviin pakattuna ja haistaa kemikaalien koko kirjon pakettia avatessaan.  Muovin kieltäminen kokonaan ei EU:n mielestä voi olla mahdollista. Ainoa pitkän aikavälin ratkaisu on vähentää muovijätettä kierrätyksellä ja uusilla teknologioilla, totesi Euroopan komission varapuheenjohtaja Frans Timmermans puheessaan tiistaina 15.1.2018 Strasbourgissa Ranskassa. Nykyisellään muovijätteen arvosta hyödynnetään kierrätyksen kautta komission mukaan vain viisi prosenttia. Loput arvosta häviää, kun muovia ajetaan kaatopaikoille tai jätteenpolttoon. Hukatun muovin arvo on 70–105 miljardia euroa vuodessa.

Muovin korvaajia etsitään

Pitkäikäisten kierrätysmuovien kysyntää on pyrittävä lisäämään ja yrityksiä kannustetaan innovoimaan muoville korvaajia.  Niitähän meillä jo on ja paljon. Komissio tarjoaa tätä varten 100 miljoonan euron rahoituksen, jolla kustannetaan nykyistä kierrätettävämpien muovimateriaalien kehittämistä, kierrätysprosessien tehostamista sekä vaarallisten aineiden ja epäpuhtauksien jäljittämistä.

Mikromuoviongelmaa voitaisiin helpottaa huomattavasti, jos tekstiilit korvattaisiin luonnonkuiduilla tai selluloosasta ja polymaitohaposta tehdyillä tekokuiduilla, jotka ovat kaikki biohajoavia. Biohajoavien tekokuitujen määrä tekstiileissä on tällä hetkellä todella pieni, noin 4-5 prosenttia koko tekokuituisten tekstiilien markkinoista. Lisäksi harkinnassa on kertakäyttöisten muovituotteiden kieltäminen. Esimerkiksi muovipussien kieltämisestä tai verottamisesta on saatu hyviä kokemuksia useista jäsenmaista.

Yle uutisoi tammikuussa että VTT on käynnistänyt koelaitoksen Jyväskylässä kehittämään sellupohjaisia tuotteita. Laitoksen toiminnassa on mukana yli 30 kansainvälistä yritystä. Uutta vaahtorainausmenetelmää kehittävän VTT:n Future Fibre Products -hankkeessa on mukana 33 suurta kansainvälistä teollista yritystä, Suomesta muun muassa Metsä Group, UPM-Kymmene, Stora Enso, Valmet ja Kemira.  Jyväskylän koelaitoksen tehtävänä on selvittää, miten paperin ja kartongin tuotantolaitteistoja voidaan käyttää uusien pakkaussovellusten, kuitukankaiden ja huokoisten eristeiden valmistuksessa ja jopa korvaamaan muoviperäisiä materiaaleja. VTT:n johtavan tutkijan Harri Kiiskisen mielestä esimerkiksi rakennusteollisuuden mineraalivilloja tai sairaalatekstiilejä voitaisiin korvata selluloosapohjaisilla tuotteilla, koska nykyisistä tulee paljon jätettä.

LÄHTEET:
Krautsuk, S. 2016. Suomalainen yritys tekemässä tieteellisen läpimurron – ratkaisee take away -mukien maailmanlaajuisen ongelman. Kotkamillsin kehittämän kertakäyttöisen kahvikupin idea on siinä, ettei kartonkia tarvitse päällystää muovilla. YLE kierrätys 19.10.2016. Viitattu 16.1.2018. https://yle.fi/uutiset/3-9237332
Malminen, U. 2017. Meriroskis kerää muovijätteet talteen – Sinäkin voit auttaa merta selviytymään.  Helsingin edustalle asennettu vedessä kelluva roskis imee muoviroskaa.  YLE Muovijäte 9.5.2017. Viitattu 19.1.2018. https://yle.fi/uutiset/3-9600289.
Mattila, R. 2017. Intia yrittää epätoivoisesti estää maailmaa hukkumasta muovijätteeseen – Muovipussit kiellettiin lailla Delhissä. YLE Muovijäte 27.1.2017. Viitattu 18.1.2018. https://yle.fi/uutiset/3-9427026.
Numminen, J. 2018. Kuorintavoiteista ja suihkugeeleistä päätyy miljardeja muovihelmiä maailman meriin – Yhä useampi maa kieltää kosmetiikan mikromuovit. YLE mikromuovit 22.1.2018, päivitetty 22.1.2018. Viitattu 24.1.2018. https://yle.fi/uutiset/3-10029306.
Raivio, P. 2018. EU haluaa kasvavan muovivuorensa kuriin markkinoiden avulla – eurooppalainen muovivero harkintaan.  Kaiken muovin pitäisi olla kierrätettävissä vuoteen 2030 mennessä. Komissio harkitsee myös esimerkiksi kertakäyttöisten muovituotteiden kieltämistä. YLE Muovijäte 16.1.2018, päivitetty 16.1.2018. Viitattu 19.1.2018. https://yle.fi/uutiset/3-10025687.
Salumäki, T. 2017. Asiantuntija: Käynnissä valtava liikehdintä kohti mikromuovien kieltoa.
Mikroroskat vuotavat myös Itämereen. Suomessa painotetaan tällä hetkellä rehevöitymisen vähentämistä. YLE muovijäte 3.5.2017. Viitattu 19.1.2018. https://yle.fi/uutiset/3-9592375.
Sarkiola, P. 2016. Tässäkö ratkaisu maailman muovijäteongelmaan? – Lappeenrantalaispatentilla kestäviä tuotteita kierrätysmuovista-Kevättalvella aloittava tehdas tekee komposiittituotteita kierrätysmateriaaleista. YLE kiertotalous 26.10.2016. Viitattu 11.1.2018. https://yle.fi/uutiset/3-9252111
Tornberg, T. 2018. Muovin valtakausi loppuu – sellu tunkee tilalle.  Sellupohjaisia tuotteita varten VTT on käynnistänyt koelaitoksen, jossa on mukana yli 30 kansainvälistä yritystä. YLE muovijäte 15.1.2018. Viitattu 18.1.2018. https://yle.fi/uutiset/3-10014700.
Virtanen, J. 2016. Vuoden turhake on valittu – suomalainen käyttää 55 muovikassia vuodessa.            YLE muovijäte 9.12.2016, päivitetty 13.3.2017. Viitattu 22.1.2018. https://yle.fi/uutiset/3-9342466.
Wallius, A. 2017. Vesijohtovedessä on silmälle näkymätöntä muovisaastetta.  Yhdysvalloissa muovikuituja löytyi miltei jokaisesta näytteestä, ja Euroopassakin puhtaita näytteitä oli vain yksi neljästä.  YLE mikromuovit 7.9.2017, päivitetty 8.9.2017. Viitattu 12.1.2018. https://yle.fi/uutiset/3-9818670.
Ziemann, M. 2017. S-ryhmä muutti vastaustaan: "Emme ole luopumassa kokonaan muovikasseista"  YLE muovikassit 27.7.2017, päivitetty 1.8.2017. Viitattu 20.1.2018. https://yle.fi/uutiset/3-9744843.

Teksti: Markku Meriläinen, restonomi (YAMK) –opiskelija, JAMK

Vastuullisuuden teema (3/5): Vastuullisuus ravintola-alalla, onko sitä?

Ravintola-ala koostuu erilaisista ravintolayrityksistä.  Yritykset eroavat toisistaan niin kooltaan, tyypiltään kuin sijainniltaankin. Erilaisuudestaan huolimatta jokaisessa ravintolassa tehdään vastuullisuuteen liittyviä päätöksiä päivittäin ja vastuullisuus näkyy arjen toiminnassa. Ravintola-alan vastuullisuuden kehittämiseen liittyy lukuisia haasteita, joista merkittävimpänä on sosiaalinen vastuullisuus. Ekologisuus ja ympäristövastuu on luontevasti ollut osa ravintola-alaa jo reilut parikymmentä vuotta, pienemmässä tai suuremmassa mittakaavassa. Taloudellinen vastuu liitetään hyvin kiinteästi ravintola-alan toimintaan ja esimerkiksi harmaan talouden kitkeminen, vastuullinen verojen maksaminen ja hyvät työolot ovat kehittyneet hurjaa vauhtia.

Arvot tulisivat olla todellisen vastuullisuuden perustana ja käytännön teoissa todennettavissa, eikä vain yrityksen nettisivuilla markkinointikeinona. Vastuullisuuteen liittyvät lupaukset tulee myös lunastaa, muuten asialta putoaa pohja ja asiakkaiden luottamus murenee. Usein taloudellinen vastuu ja bisneksen teko voittavat asiassa. Huomataankin helposti, että ne vastuulliset raaka-aineet maksavat enemmän tai tuotteita täytyy ostaa valtavia eriä tukusta kerralla.

Suomessa on tehty ja tehdään edelleen vastentahtoisesti osa-aikatyötä palvelualoilla. Kiinteistöpalvelu-, majoitus- ja ravitsemisalalla sekä kaupan alalla enemmistö haluaisi tehdä kokoaikatyötä. Majoitus- ja ravitsemisalalla noin 70 % tekee osa-aikaisista työtä, koska kokoaikatyötä ei ollut tarjolla. Vajaa 7 % tekee osa-aikatyötä opiskelujen ja 6 % lastenhoidosta johtuvien syiden takia. Kaupan alalla ensimmäinen ja toinen syy olivat samoja, sen sijaan kolmas syy osa-aikatyön tekemiseen oli haluttomuus tehdä kokoaikatyötä. Majoitus- ja ravitsemisalalla vain 1,6 % ei halua tehdä kokoaikatyötä. Osa-aikaisilla on työhaluja, muttei töitä. Osa-aikaisuus tarkoittaa kamppailua toimeentulosta.  Moni vaihtaa herkästi työpaikkaa, jos enemmän työtunteja on tarjolla. Ravintola-alalle onkin tyypillistä työntekijöiden vaihtuvuus.

Työnantaja perustelee osa-aikatyön teettämistä kannattavuus- ja kustannussyillä sekä työvoimatarpeen kausittaisilla ja päivittäisillä vaihteluilla. Työnantaja ei ole juuri voinut vaikuttaa kausittaisiin ja päivittäisiin vaihteluihin. Tuoko uusi alkoholilaki tähän muutosta? Kyetäänkö asiakkaita houkuttelemaan hiljaisina aikoina tuntuvien happy hour –alennusten myötä? Monet osa-aikaiset työskentelevät jo nyt useassa eri ravintolassa. Auttaisiko työtuntien lisäämiseen työnkierto yli toimialarajojen postin tapaan? Lastenhoito koettiin kokoaikatyön tekemisen esteenä. Voisiko joku työntekijä hoitaa toisten lapsia?

Sosiaalinen vastuu yrityksissä liittyy henkilökuntaan ja asiakkaisiin. Mielestämme hotelli- ja ravintola-alalla henkilöstövastuullisuus on vielä lapsen kengissä. Kuka haluaa välttämättä kouluttautua alalle, jossa ainakin alkuun saa extratyöntekijän tai enintään 30 h/vko työsopimuksen? Palkkaa vastaanhan me kaikki pääasiassa työssä käymme, emme hyväntekeväisyydestä tai kutsumuksesta. Toki tunteja kertyy ainakin sesonkiaikoina enemmän, mutta jokainen meistä varmaan haluaa olla varma säännöllisestä ja riittävästä palkasta. Työntekijä joutuu joustamaan työajoissa ja sitoutumaan työhön, jota tehdään ainakin kahdessa työvuorossa. Yöravintoloissa työskentelevät joutuvat uusien anniskeluaikojen vapautumisen myötä ehkä tekemään töitä vielä aamulehtien jakoaikaan. Tosin monet alan yritykset suhtautuvat ainakin tällä hetkellä maltillisesti anniskeluaikojen pidentämiseen, koska niiden myötä henkilöstökulut nousevat. Näistä näkökulmista katsottuna työnantajat ja ammattijärjestö voisivat katsoa peiliin, kun ihmetellään nykyistä alan työvoimapulaa. Tämä heijastuu myös koulutukseen: alalle hakeutuu yhä vähemmän nuoria, monet keskeyttävät opintonsa tai siirtyvät muuhun tutkintoon. Työssäoppimisjaksojen aikana monet toteavat alan liian rankaksi sekä henkisesti että fyysisesti.

Teknologian käyttö voi edistää sosiaalista vastuuta. S-ryhmä on listannut 100 vastuullisuustekoaan. Eräs heidän linjauksistaan on edistää monimuotoisuutta. Hygieniapassin suorittaminen on ravintola-alalla välttämätöntä ja moni maahanmuuttaja työllistyy alalle. Niinpä Funzilife Oy on kehitellyt mobiiliapplikaation, mikä mahdollistaa hygieniapassin suorittamisen ilmaiseksi englanniksi tai suomeksi. Mielenkiintoista on nähdä tulevaisuudessa, lisääkö teknologian kehittyminen vastuullisuutta vai vastuuttomuutta.

Huomioitamme vastuullisuudesta

 Vierailimme loppuvuodesta 2017 Jyväskylässä kasvisravintolassa ja haastattelimme yrityksen vuoropäällikköä. Soitimme ensin omistajalle ja pyysimme haastattelua, mutta häneltä ei löytynyt aikaa asialle. Ihmettelimme sitä, sillä tämä olisi ollut oiva markkinointitilaisuus omalle yritykselle. Meitä kiinnosti eniten, miten pieni yksityisyritys huolehtii henkilökunnastaan sosiaalisen vastuun nimissä. Työaikoja työntekijät eivät voineet moittia, koska yritys on auki vain päivisin. Työtahti ruuanvalmistuksineen ja vilkkaan lounasajan hoitamisineen on kuitenkin kova, ja kaksi työntekijää pystyvät sen kuulemma juuri ja juuri hoitamaan. He toivoivatkin enemmän kannustusta ja palkitsemista, jotta raskaassa työssä pysyisi työkykyisenä mahdollisimman pitkään. Molemmat työntekijät olivat alle kolmekymppisiä. Palkkaansa he olivat periaatteessa tyytyväisiä, kun otetaan huomioon mukava ja säännöllinen työaika.

Toivoisimme, että työorganisaatiot huomioisivat entistä enemmän vastuullisuuden eri osa-alueita, esimerkiksi lopettaisivat kertakäyttöastioiden tilaamisen, huomioisivat nuorille annettavan mallin vaikutuksen vastuullisuuden kehittymiseen ja muistaisivat sosiaalisen vastuullisuuden myös henkilöstöasioissa. Tasapuolisuus, avoimuus, pienikin muistaminen ja palkitseminen vuosittain kannustaisi, motivoisi ja toisi sitä pientä mielihyvää. Vastuullisuuden tulisi myös näkyä enemmän organisaatioiden strategioissa - siellä kivijalassa, arvopohjassa.

Oppia ikä kaikki

Jotta vastuullisuuden kehitys toteutuisi ravintola-alalla, toimenpiteet on suunnattava myös alan koulutukseen. Opetushallitus on jo vuonna 2010 julkaissut raportin nimeltään Kestävää ammatillista koulutusta. Raportti on monipuolinen ja tarjoaa laajasti erilaisia työkaluja siihen, kuinka kestävän kehityksen tietoisuutta ja toimenpiteitä voi lisätä ammatillisen koulutuksen opetettaviin sisältöihin. Kansallisessa opetussuunnitelmassa on jo vuosien ajan vilahdellut sanat kestävä kehitys ja vastuullisuus. Ne ovat olleet osana kaikkien ammatillisten opintojen toteutussuunnitelmaa. Kuitenkin käytännön työssä vastuullisuuden ja kestävän kehityksen toimenpiteet ovat rehellisesti sanoen jääneet muiden asioiden varjoon. Ravintola-alalla opiskeluissa puhutaan paljon ekologisesta vastuusta; veden ja energian säästöstä, ruokahävikistä jne. Mutta sosiaalinen ja taloudellinen vastuu jää lähes huomioitta. Pelvo on opinnäytetyössään huomannut saman haasteen. Hän haastatteli tarjoilijaopiskelijoita sekä ravintolapalvelun opettajaa. Johtopäätöksinä hänellä oli, että vastuullisuusasioita ja varsinkin eettisiä asioita käsitellään opetuksessa todella vähän. Opettaja Leinon mielestä opiskelijat eivät tiedosta vastuutaan anniskellessaan alkoholia ja heidän perustietonsa ovat heikot. Ravintola-alan yrittäjät ovat myös havahtuneet vastuullisuuden opetuksen vähäisyyteen.

Kaikissa yrityksissä ei ole henkilökuntaa tai aikaa opettaa vastuullisuuden periaatteita ja käytännön toimia esimerkiksi anniskelussa. Ravintola-alan yrittäjät ovat myös huolissaan nuorten työntekijöiden heikosta motivaatiosta sekä sitoutumisesta työhön. Jo nyt on pulaa ammattitaitoisesta henkilökunnasta ja palvelusektorilla kasvu tulee lisääntymään. Tämä synnyttää kilpailua ammattitaitoisista työntekijöistä ja asettaa suuret haasteet myös koulutukselle. Uudet ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmat ovat kommentointikierroksella ja vastuullisuus sekä kestävä kehitys on kaikkien tutkintojen suunnitelmien sisällöissä. Toivottavasti vastuullisuus nostetaan opetussuunnitelmissa niin tärkeäksi osatekijäksi, ettei sitä voida missään koulutuksen vaiheessa ohittaa. Ravintola-alan yritykset tarvitsevat vastuullisia ja ammattitaitoisia työntekijöitä tulevaisuudessakin.

Emme ole aiemmin, ennen nykyisiä opintoja, paljoakaan perehtyneet vastuullisuuteen. Pidimme lähinnä asiasta innostuneita ns. viherpiipertäjinä. Sen sisältämät asiat olivat kyllä tiedossa, mutta niihin on nyt tullut syvyyttä ja ne aiheuttivat keskuudessamme pohtimista ja herättivät tietoisuutta siitä, miten suuri ongelma esimerkiksi ilmastonmuutos ja jätteet todellisuudessa ovat. Tämä on tietysti myös ikäkysymys, on kyse omien lasten ja lastenlasten tulevaisuudesta. Olemme miettineet, miten voisimme nyt ja jatkossa lisätä vastuullisuutta töissämme ja ajatuksia on jo herännytkin mm. muovijätteen vähentämisestä. Kaikki pienetkin teot antavat mallia nuorille. Raisa jätti esimerkiksi baarityön opetuksessa pois muovipillit juomasekoituksista ja muut muovikoristeet. Hän aikoi tilata maatuvia pillejä, mutta tukkuerän hinta olisi ollut 265 e/ 500 kpl! Joten Raisa päätti, ettei opetuksessa käytetä pillejä lainkaan – niin tekevät myös valveutuneet baarit. Pääkaupunkiseudun tasokkaissa baareissa hävikin ja jätteen välttäminen on osa toimintatapaa ja esimerkiksi juomasekoitusten koristeiden valmistamisen jälkeen sitrushedelmien liha käytetään tuorepuristettuihin mehuihin ja omatekoisiin makusiirappeihin.

Jo pieni päätöskin auttaa, mitäpä jos kieltäytyisit muovipilleistä. Muovipilli on Top 10 yleisimmän muovijätteen joukossa, joita maailman meristä löydetään. Jos ihan välttämättä haluat jatkaa pillien käyttöä, tutustu mieluummin metallisiin tai puisiin kestovaihtoehtoihin. Lisäksi voit näytää, että välität. Käy osallistumassa “Stop Sucking” -haasteeseen täällä: http://www.lily.fi/blogit/eco-log?page=1

Lähteet:
Kauhanen, M. 2016. Osa-aikatyö yksityisillä palvelualoilla. Helsinki: Palkansaajien tutkimuslaitos. Viitattu 11.1.2018. Http://www.labour.fi/?wpfb_dl=4437.
Kespro ravintolailmiöt 2018 –tutkimus julkaistu –ravintolaruokailu murroksessa. N.D. Kesko. Viitattu 11.1.2018. Https://www.kesko.fi/media/uutiset-ja-tiedotteet/uutiset/2017/kespro-ravintolatrendit-2018--tutkimus-julkaistu/.
Kärppä, J., Laurila, T., Lundgren, K. 2010. Kestävää ammatillista koulutusta. Näkökulmia ekologiseen, sosiaaliseen, kulttuuriseen ja taloudelliseen kestävään kehitykseen. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2010:7.
Pelvo, M. 2010. Vastuullinen ja eettinen anniskelu ravintolatyössä. Opinnäytetyö. Mikkelin ammattikorkeakoulu, palvelujen tuottamisen ja johtamisen koulutusohjelma. Viitattu 13.1.2018. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/15984/pelvo_merja.pdf.pdf?sequence=1
S-ryhmän 100 vastuullisuustekoa. N.D. S-ryhmä. Viitattu 11.1.2018. https://www.s-kanava.fi/web/s-ryhma/100-tekoa
Taipale-Lehto, U. 2016. Vähittäiskaupan osaamistarveraportti. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2016:1.

Teksti: Raisa Cantos, Margit Heimo ja Sanna Kinnunen
Restonomi (YAMK) -opiskelijat, JAMK

Tulevaisuuden ruokapalvelut senioreille -seminaari 10.4.2018 klo 10-16, JAMK Tulikari Auditorio

Tule keskustelemaan aiheesta ja ideoimaan Tulevaisuuden ruokapalveluja senioreille -työpajaan.

Ohjelma

10.00 Seminaarin avaus
          Enni Mertanen, JAMK
          Raisa Valve, Helsingin yliopisto
10.15 Ikääntyneiden ravitsemus ja ruokapalvelut
          Saila Paavola, Gery ry
10.45 Kestävyys ruokapalveluissa
          Lise Justesen, Copenhagen University
          Enni Mertanen, JAMK
11.00 Selvitys kotiateriapalveluiden kehittämistarpeista
          Päivi Jämsen, Amko ry
11.20 Tulevaisuuden työkaluja ruokapalveluille
          Alex Hytönen, Jamix Oy
11.40 Madkasse - Ruokakassipalvelu sairaalasta kotiutuville
          Lise Justesen
   
12-13 Omakustanteinen lounas

13.00 Tulevaisuuden palvelut ikäihmisille - uusia ruokapalveluideoita
          JAMK
13.10 Tulevaisuuden palvelut -työpaja
          Vetäjinä JAMKin YAMK-opiskelijat
15.00 Työpajan tulosten purku
          YAMK-opiskelijat
15.50-16.00
          Päivän yhteenveto
          Enni Mertanen ja Raisa Valve

Tilaisuus on maksuton. Ilmoittautuminen JAMKin Web-sivujen kautta
https://www.jamk.fi/fi/Tapahtumat/ruokapalvelutseminaari/

Lisätietoja seminaarista:
Enni Mertanen, yliopettaja
enni.mertanen@jamk.fi
040 717 7509

Vastuullisuuden teema (2/5): Majoituspalveluyritysten vastuullisuus

Majoitustoiminnan vastuullisuus on jo vuosia keskittynyt ympäristönäkökulmaan, veden ja energian säästämiseen, pyykin vähentämiseen, kestävien materiaalien käyttämiseen ja jätteiden vähentämiseen.  Edellä mainitut toimet ovat olleet vaatimuksina yleisimmissä matkailualan ympäristömerkkien kriteereissä.  Näitä ympäristöä säästäviä toimia jokainen hotelli on joutunut tekemään myös taloudellisista syistä, koska veden kulutus, tekstiilit ja niiden huolto sekä lämmitys ja valaistus ovat suurimmat kiinteät kulut majoitustoiminnassa.  Näihin ympäristökriteereihin on mielellään myös sitouduttu, koska kaikkien säästötoimien onnistuminen on näkynyt myös yrityksen tuloksessa.

  

Perinteisen majoitustoiminnan ympäristövastuun haasteena on vanha rakennuskanta. Vuosikymmeniä, Keski-Euroopassa jopa vuosisatoja vanhat kiinteistöt vaativat usein isoja remontteja, jotta niistä saadaan ympäristöystävällisiä.  Pariisin ilmastosopimus edellyttää hiilidioksidipäästöjen vähentämistä, joten kansallisilla tasoilla varmasti myös lainsäädännöllä ja erilaisilla tukitoimilla vaikutetaan yritystoiminnan siirtymistä yhä energiatehokkaimpiin ja vähäpäästöisempiin ratkaisuihin. Yksi suuri ympäristöön vaikuttavat tekijä on majoituspaikan sijainti. Suuret kaupunkihotellit sijaitsevat jo liiketoiminnallisistakin syistä  keskustoissa, liikenneyhteyksien varrella. Niihin kulkeminen on joukkoliikevälineillä mahdollista.  Toinen haaste, etenkin ympäristön sekä sosiaalisen ja kulttuurisen kestävän kehityksen näkökulmasta, on rakennetut matkailuympäristöt. Näitä ovat mm. suuret lomahotelli keskittymät, jotka tuhoavat niin luonnon kuin alueen kulttuurin. Tätä matkailualan suurta kasvua tapahtuu parhaillaan Lapissa, ja tässä taloudellisen kasvun huumassa harvemmin tuodaan vastuullisuusnäkökulmaa esille. Ruokavastuu on hotelleihin tullut, käsityksemme mukaan, asiakkaiden vaatimuksesta. Lähiruoka on trendi, samoin luomuruuan suosiminen, joten jokaisen hotellin markkinoinnissa ne mainitaan.

Selvästi uusi vastuualue, jota myös markkinoinnissa hyödynnetään, on sosiaalinen vastuu. Paikallisuuden suosiminen ei koske ainoastaan ruokaa vaan halutaan, että majoitustoiminta lisää alueen hyvinvointia. Yritykset voivat palkata vajaakuntoisia ja vaikeasti työllistyviä henkilöitä, esimerkiksi maahanmuuttajia.  Matkailu ja majoitusliiketoiminta kansainvälisenä toimintana voi hyvin toimia monikulttuurisena työpaikkana. Maassamme on lukuisia muitakin vaikeassa työllistymistilanteessa olevia henkilöitä, joille vain harva majoitusliike tarjoaa työtä. Nämä osatyökykyiset henkilöt voivat hoitaa majoituksessa monia tehtäviä, kunhan saavat huolellisen ohjauksen ja opastuksen työhönsä. Toki on tärkeää, että heille maksetaan tehdystä työstä myös palkkaa. 

Kehitysvammaisten tasa-arvoinen palkkaus on herättänyt keskustelua useissa eri foorumeissa. Suurin syy, miksi kehitysvammaisia ei palkata tavalliseen palkkatyöhön, on tiedon puute. Työnantajat eivät tiedä mihin eri tukiin he ovat oikeutettuja palkatessaan kehitysvammaisen henkilön. Usein työnantajat karttavat myös vastuuta, joka koituu kehitysvammaisen palkkauksesta. Vastuu voi kohdistua niin kehitysvammaiseen itseensä kuin aineelliseen- tai taloudelliseen vastuuseen. Myös ennakkoasenteet ja muiden työntekijöiden suhtautuminen voi vaikuttaa kehitysvammaisen palkkaukseen joko myönteisesti tai kielteisesti. Usein omakohtaiset kokemukset edesauttavat erityistä tukea tarvitsevien palkkauksessa. Myös kehitysvammaisen oma terveydentila vaikuttaa työllistymiseen: miten henkilö jaksaa tehdä töitä, onko hän sosiaalinen ja kuinka paljon tukea ja ohjausta hän tarvitsee työssään? Työtehtävien tulisi olla rutiininomaisia, selkeitä ja hyvin ohjattuja.

Vaikeassa työllistymistilanteessa olevien kohdalla ongelma on sama sekä yrityksissä että kunnissa, joissa ei ole tietoa työllistymisen eri tukimuodoista. Tässä olisi vielä paljon kehitettävää. Tarvittaisiin taho, joka olisi perehtynyt työllistymisen tukipalveluihin ja jolla olisi tietoa myös työnhakijoista ja avoimista työpaikoista. Koko ajan tulee uusia yrityksiä, tukimuotoja ja työtä vailla olevia työntekijöitä, joten tiedon päivittäminen on ensiarvoisen tärkeää.

Paikallisesti hyvän tuottaminen on ristiriidassa majoitustoiminnan ketjuuntumisen kanssa. Kuka omistaa hotelliketjut ja ohjautuuko raha alueelle vai veroparatiiseihin? Miten alue hyötyy, jos majoitustulot menevät kansainväliselle yritykselle?  Suomessa Restel -hotelliketju siirtyy ulkomaiselle Scandicille, ja Suomessakin on majoitustoimintaa, jossa työntekijät tuodaan ulkomailta yrittäjän mukana. Hyötyvätkö ulkomaiset yritykset suomalaisten sijaan esimerkiksi kehitysaluerahoista?

Selkeää, mitattua tietoa siitä, miten vastuullisuus on vaikuttanut majoituspaikan valintaa ei majoitusliikkeillä ollut. Ilmeisesti tässä pätee se, mitä kuulimme Aalto yliopistossa; vastuullisuudesta tehtyjen tutkimusten mukaan vastuullisuus tuo lisäarvoa. Valinta kuitenkin tehdään  esimerkiksi hinnan perusteella. Airbnb -majoitustoiminta on jakamistaloutta, joka lähtökohtaisesti on vastuullista, taloudellisen hyvinvoinnin jakamista. On myös ekologisesti järkevää, että tyhjillään olevat asunnot saadaan käyttöön uuden rakentamisen sijaan. Suurissa kaupungeissa airbnb -toiminta on kuitenkin nostanut vuokrien hintoja ja pahimmillaan aiheuttanut asunnottomuutta. 

Haasteita ovat: matkailualan kasvu ja suunnitelmattomuus, majoitusala vaatii suuren investoinnit, vanhentunut rakennuskanta,  kaupunkialueiden ruuhkautuminen, maaseudun majoitustoiminnan kehittäminen kestävästi, vastuullisuuden merkitys kaikilla osa-alueilla tulee lisääntymään

Kehitysnäkymiä ovat: sosiaalisen vastuun kasvaminen, uuden teknologian ja clean techin mahdollisuudet, esim. nollaenergiatalot jne,  vastuullisuuden vaatimus asiakkailta, jakamistalous koetaan myönteisenä, esim.  kesämökin voi vuokrata omistamisen tai rakentamisen sijaan, sosiaalinen suvaitsevaisuus tulee lisääntymään

Kuntien vastuullinen toiminta tukee myös yrittäjien toimintaa

Kunnissa pyritään pitämään yrittäjistä hyvää huolta. Kuntiin on useimmiten palkattu henkilö, joka kehittää kuntien yritystoimintaa. Yhteydenpito paikallisiin yrittäjiin on säännöllistä ja uusille yrittäjille pyritään luomaan mahdollisimman hyvät puitteet uuden yrityksen käynnistämiseksi. Tämä on todellinen win-win tilanne. Parhaassa mahdollisessa tapauksessa tilanne muodostuu 3 x win-tilanne eli lisäksi työllistetään paikallisia nuoria tai työttömiä. Majoitus- ja ravitsemuspalveluissa pyritään käyttämään paikallisia palveluntarjoajia aina mahdollisuuksien mukaan. Kunnat järjestävät myös yrittäjille yhteisiä tapaamisia, joissa yrittäjät pääsevät tutustumaan toisiinsa ja luovat mahdollisia synenergiaetuja yritystensä hyväksi. Kunnat tukevat yrittäjiä myös erilaisin lahjoituksin.

Vastuullisuuden merkitys korostuu myös kaavoituksessa. Kuinka paljon kaavoitetaan yritystontteja ja yritystonttien sijainti kaavoituksessa on tärkeää.  Vastuullisuus näkyy myös kuntastrategioissa. Kunnissa pohditaan pidemmän aikavälin suunnitelmia, jossa vastuullisuus kulkee yhtenä tärkeänä osatekijänä mukana.

Kuntien asiakkaat ovat tänä päivänä hyvin tietoisia vastuullisuusasioista. Normaalina arkena vastuullisuus tulee hyvin voimakkaasti esiin pesu- ja puhdistusaineissa, elintarvikkeissa, biojätteen määrissä sekä kaavoitusasioissa. Kuntaan muuttajan valintaperusteena voi olla kunnan kehitys- ja kehitysnäkymät -strategia, joka perustuu kunnan vastuullisuuteen. Näin ollen kunnan vastuullisuus voi olla kuntaan muuttajan valintaperuste.

Kunta markkinoi itseään tonteillaan, palvelun laadullaan, työpaikoilla ja virkeällä yritystoiminnalla. Vahvana tekijänä markkinoinnissa on kunnan vastuullisuus ja toimenpiteet vastuullisuuden edistämiseksi. Kunnilla on omat lait ja määräykset esimerkiksi työlainsäädäntö- ja työturvallisuuslaki. Niitä noudattamalla kunta huolehtii työntekijöidensä sosiaalisesta vastuusta ja perehdytyksestä toimimaan vastuullisesti kuntatyöntekijänä. Kuntatyöntekijöistä pidetään monin eri tavoin huolta, mm. työterveys järjestetään, kulttuuri- ja virkistysseteleitä sekä erilaisia koulutuksia tarjotaan. Lisäksi käytössä on varhaisen välittämisen toimintamalleja, joilla pyritään ennalta ehkäisevään toimintaan. Kunta on vastuullinen toimija Suomessa.

Tekstit: Minna Kotiranta-Taipale, Kati Moisio, Minna Uusitalo ja Päivi Yrölä-Jussila

Restonomi (YAMK) -opiskelijat, JAMK

Vastuullisuuden teema (1/5): Sosiaalinen vastuu - vastuu ihmisistä kaikkialla maailmassa

Sosiaalinen vastuu käsittelee ihmisiä. Perinteisimmillään pyritään parantamaan työntekijöiden oikeuksia ja hyvinvointia. Laajimmillaan sosiaalinen vastuu käsittelee organisaation toimialueen ihmisten hyvinvointia ja hyvinvoinnin edellytyksiä. Sosiaalinen vastuu organisaatoissa on osittain lakisääteistä, osittain arvopohjaista.  Sosiaalinen vastuu perustuu kuitenkin ihmisoikeuksiin. Sosiaalisesti vastuullinen organisaatio huolehtii ihmisten fyysisestä terveydestä ja turvallisuudesta, kohtelee ihmisiä ihmisoikeuksia kunnoittaen sekä tyydyttää omalta osaltaan ihmisten psykkiset, sosiaaliset  ja taloudelliset tarpeet. Organisaatioiden sosiaalisen vastuun tulisi sisältää vastuu ihmisistä kaikialla maailmassa. Organisaatoiden on määriteltävä, miten ne tuota tavoitetta tavoittelevat:  lahjoituksilla, eettisllä valinoilla, sitoumuksilla, kehitystyöllä, vai osallistuvatko ollenkaan. 

Kehitysapua OECD tilastojen mukaan antavat eniten Yhdysvallat, Saksa, Englanti, Japani ja Ranska. Vuoden 1990 jälkeen 700 miljoonaa ihmistä on noussut äärimmäisestä köyhyydestä, ja yli 90 prosenttia maailman lapsista voi aloittaa koulunkäynnin erilaisten kehitysyhteistyömuotojen edesauttamana. Äärimmäisessä köyhyydessä elää silti edelleen yli miljardi ihmistä. Kehityksen merkittävämpiä esteitä ovat taloudellinen ja sosiaalinen eriarvoisuus sekä ilmastonmuutoksen seuraukset.

Suomi tukee kehitysmaiden omia kehityspyrkimyksiä sekä poliittisella vaikuttamistyöllä että rahoituksella. Kestävien tulosten aikaansaaminen on mahdollista vain taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävän kehityksen keinoin. Tärkeää on kunkin maan vastuu omasta kehityksestään ja kansallisten voimavarojen lisääminen. Virallisella kehitysavulla on edelleen merkittävä rooli erityisesti vähiten kehittyneiden ja hauraiden maiden tukemisessa. Myös yksityisen sektorin vastuullisen yritystoiminnan merkitys tulee kasvamaan. Tätä pitäisi organisaatioiden todella pohtia ja ottaa vakavasti. Sosiaalisen vastuullisuuden maine, jota pidetään tärkeänä osana tulevaisuuden organisaatioiden menestymisehtona, voi vaikuttaa myös yrityksen taloudelliseen tulokseen. Kehityspolitiikka on tärkeä osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja kehitysyhteistyö on yksi keino toteuttaa sitä. 

Suomen ulkoministeriö käyttää paljon rahaa, 956 miljoonaa euroa vuonna 2016, erilaisten kehitystyöhankkeiden rahoittamiseen eri puolille maailmaa.  Sosiaalista vastuuta tulee kaikkien kuitenkin kantaa. Ilman Ulkoministeriön myöntämiä hankerahoituksia eivät kehitystyötä tekevät organisaatiot ja järjestöt olisi voinneet toteuttaa yhteisprojekteja  ja saavuutta merkittäviä tuloksia. Tärkeä osa on myös organisaatoiden ja yksityisten henkilöiden lahjoituksilla, erityisesti Suomen Punaisen Ristin  ja Kirkon ulkomaan avun kehitysyhteistyössä. Suomen Punaisen Ristin kehitysyhteistyötä rahoitettiin suomalaisten lahjoittajien, Ulkoministeriön ja EU rahoituksella 9,1 miljoonalla  eurolla ja Kirkon ulkomaanavun työtä rahoittivat 30,1 miljoonalla eurolla yksityiset, yritykset, yhteisöt, seurakunnat, valtio ja kansainvälinen apu. 

Haasteina yleensä kehitysyhteistyöprojekteissa  on  omistajuus: miten saada paikalliset kumppanit ja toimijat ottamaan vastuutta ja olemaan aktiivisia toimijoita. Toisena on kumppanuus: luottamusverkostojen rakentaminen, strateginen kumppanuus ja muut alueella toimivat organisaatiot, kansalliset ja kansainväliset, tulee saada mukaan yhteiseen toimintaan innovoinnnista toteutukseen asti. Työn  tulee olla johdonmukaista verkostojen rakentamista. Kestävimmät tulokset syntyvät usein pitkäaikaisella ja sitoutuneella yhteistyöllä, yleensä monen vuoden työnä. Kolmas haaste on osaaminen: paikallisten toimijoiden osaamisen vahvistaminen, jotta  he rohkaistuvat ottamaan toiminnasta vastuuta. He ovat kuitenkin oman alueensa asiantuntijoita. Haasteena on myös hallinnollisen vastuun ottaminen.  

Eri toimijatahojen tulee olla strategisesti sitoutuneita hankeeseen.  Hankkeissa, jotka kohdistuvat ihmisiin ja heidän toimintaansa, pitää  toiminta kohdistaa yksilö-, yhteisö- ja yhteiskunnalliselle tasolle, jotta syntyy tuloksia. Tärkeintä kuitenkin on ymmärtää, että paikalliset toimijat tulee sitouttaa projekteihin niin, että he kantavat niistä lopulta vastuun ja että toiminta siirtyy normaaliksi tavaksi toimia ja auttaa kohdemaan yhteiskuntaa sekä asukkaita parempaan elämään. Meidän täällä Suomessa, yltäkylläisessä yhteiskunnassa, jossa on puhdasta vettä, kunnolliset asumukset ja tarpeeksi ruokaa, on vaikea ymmärtää, millaisissa oloissa ihmiset esimerkiksi slummeissa elävät ja kuinka vaikea sieltä on omin voimin ponnistaa kohti parempaa elintasoa, koulutusta ja työtä. Jokaisen meistä tulisi pysähtyä ja miettiä oma sosiaalinen vastuumme ja kuinka sitä toteutamme yksityishenkilöinä ja organisaatiossa, jossa toimimme.

Teksti: Merja Parviainen, Restonomi (YAMK) -opiskelija, JAMK