Kilpailuetua tutkimuksesta - Palvelualan tutkimusseminaari 13-14.2.2019

MARA-ala kehittyy huimaa vauhtia ja kilpailukyvyn ylläpitämiseen tarvitaan vahvaa palveluliiketoimintaosaamista, rajat ylittävää osaamisen vaihtoa ja yritysinnovaatioita. Ammattikorkeakoulun ja elinkeinoelämän yhteistoiminta on elintärkeää suomalaiselle MARA-alalle; yritykset tarvitsevat uudenlaisia ratkaisuja tuottavuuteen ja toimintaan, kun taas ammattikorkeakoulun tehtävä on tukea elinkeinoelämää soveltavalla tutkimustiedolla ja monipuolisella opiskelijayhteistyöllä.

Aika: 13.2.2019 - 14.2.2019

Paikka: Piippukatu 2, 40100 Jyväskylä

Seminaarin pääpuhuja: digitalisaation asiantuntija, teknologia-alan sarjayrittäjä Teemu Arina

Kilpailuetua tutkimuksesta - Palvelualan tutkimusseminaarissa kohtaavat elinkeinon edustajat matkailu- ja ravitsemisalalla, ammattikorkeakoulujen opiskelijat ja henkilökunta luoden entistä tukevamman sillan ammattikorkeakoulun ja elinkeinoelämän yhteistoiminnan välille. Kaksipäiväisessä seminaarissa esitellään ajankohtaista tutkimustietoa alalta tuoden konkreettisesti esille, miten elinkeinoelämä voi hyötyä tutkimustiedosta. Vastaavasti kartoitetaan työelämän näkemyksiä ja tarpeita koulutuksen suhteen. Näin pyritään tiivistämään koulutuksen ja työelämän välistä vuorovaikutusta, vahvistamaan suomalaisen MARA-alan palveluliiketoimintaosaamista ja edistämään kansainvälistä kilpailukykyä nopeasti kehittyvässä toimintaympäristössä.

Tutustu ohjelmaan tästä linkistä: https://www.jamk.fi/globalassets/tapahtumakalenteri--events/liken-tapahtumat/mara-seminaari/tutkimustiedolla_kilpailuetua_ohjelma.pdf

ReKey-toimijoiden tapaaminen Seinäjoella 13.-14.10.2018

Mara-palvelujen tutkimusseminaari 13-14.2.2019

MARA-ala kehittyy huimaa vauhtia ja kilpailukyvyn ylläpitämiseen tarvitaan vahvaa palveluliiketoimintaosaamista, rajat ylittävää osaamisen vaihtoa ja yritysinnovaatioita. 

Ammattikorkeakoulun ja elinkeinoelämän yhteistoiminta on elintärkeää suomalaiselle MARA-alalle; yritykset tarvitsevat uudenlaisia ratkaisuja tuottavuuteen ja toimintaan, kun taas ammattikorkeakoulun tehtävä on tukea elinkeinoelämää soveltavalla tutkimustiedolla ja monipuolisella opiskelijayhteistyöllä.

Mara-palvelujen tutkimusseminaari 13.2.2019 - 14.2.2019

Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Dynamo, Piippukatu 2, 40100 Jyväskylä

 https://www.jamk.fi/fi/Tapahtumat/mara-seminaari/

 

Museoravintola Gösta pyrkii eurooppalaisten museoravintoloiden kärkeen

Elinkeinoelämän edustajista haastatteluvuorossa 26.3.2018 oli ravintolapäällikkö Anu Huhtala Serlachius Museoiden Ravintola Göstasta, Mäntästä. Museoravintola Gösta panostaa laadukkaaseen ruokaan, upeaan sisustukseen ja hyvään palveluun. Olisi yllättävää, ellei näillä keinoin saavutettaisi tavoitetta olla eurooppalaisten museoravintoloiden parhaimmistoa.
Anu Huhtala antoi arvokkaita vinkkejä siihen, mitä tietoa kentällä tarvitaan, millaisia tiedonhankintakanavia käytetään sekä mitä yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa tutkimustiedon levittämiseksi ja hyödyntämiseksi voidaan tehdä.

Haastattelijoina Anne Mäntysaari ja Anne Törn-Laapio

Puu on uusi muovi, puuvilla, polttoaine ja vaikka mitä

Suomesta 86 prosenttia on metsää. Se on osa kansallista identiteettiämme ja yhteistä tarinaamme. Metsillä on rakennettu hyvinvointiyhteiskuntaa ja metsäteollisuuden ympärille on rakentunut kaupunkeja. Kun uusia innovaatioita kaivataan, on aika luonnollista, että Suomessa, Euroopan metsäisimmässä maassa, mennään metsään.

Bio -ja kiertotalous on yhdessä cleantechin kanssa nostettu hallituksen yhdeksi 2025 kärkihankkeeksi. Tavoitteena on löytää biotalouden avulla ratkaisuja globaaleihin ongelmiin ja samalla luoda uutta liiketoimintaa, työpaikkoja ja vientiä. (Valtioneuvosto 2017). Suomesta kaavaillaan kierto -ja biotalouden johtavaa maata. Hallituksen tavoitteena on muun muassa fossiilisten polttoaineiden korvaaminen puuenergialla. Töitä puolestaan odotetaan syntyvän bio -ja kiertotalouden johdosta erityisesti maakuntiin. (Sitra 2016).

Bio -ja kiertotalous ovat kuitenkin varsin laajoja käsitteitä. Biotalous käsittää uusiutuvien luonnonvarojen käytön ravinnon, energian, tuotteiden ja palveluiden tuottamisessa. Kiertotaloudella nimensä mukaisesti tarkoitetaan enemmän näiden kierrättämistä ja pyritään muun muassa tuotteiden mahdollisimman pitkään käyttöön sellaisenaan tai uudelleen kierrättämällä. (Sitra 2016).

Erityisesti metsäteollisuudessa kehitelty uusia tuotteita varsinaisten päätuotteiden, kuten paperin ja kartongin rinnalle. Puuta tarjotaan energian lähteen lisäksi muovin ja puuvillan korvaajaksi. Lisäksi esimerkiksi UPM on kehittänyt selluntuotannon tähteenä syntyvästä manteliöljystä biopolttoainetta (UPM 2018). Muita innovatiivisia yrityksiä ovat alalta ovat esimerkiksi sellusta muovin tapaisia kestävämpiä ja biohajoavia kasseja valmistava Paptic sekä myöskin sellusta kangasta valmistava Spinnova. Molempien tuotteet liittyvät ajankohtaisten globaalien ongelmien ratkaisuun, muovijätteen syntymiseen ja nopeaa kulutusta ruokkivaan vaateteollisuuden toimintatapaan.

Miten tällaiset tuotteet otetaan vastaan, on lopulta kuitenkin kuluttajista kiinni ja siitä millaisia valintoja he haluavat tehdä. Papticin toimitusjohtaja Tuomas Mustonen (2017) uskoo, että kuluttajat haluavat tehdä kasvamassa määrin vastuullisempia valintoja.  Hän kertoo monien kansainvälisten suuryritysten lähteneen tekemään merkittäviä satsauksia ympäristöystävällisempään suuntaan. Esimerkkinä hän antaa Legon, joka on investoinut suuria summia ympäristöystävällisiin pakkausmateriaaleihin. Suomesta löytyy myös muita ympäristöystävällisiin pakkauksia valmistavaa yritystä esimerkiksi Kotkamills ja Sulapac, jotka Mustonen myös mainitsee esimerkkeinä samanhenkisistä yrityksistä. Samoin kuin Paptic ne haastavat muovin ympäristöystävällisillä pakkausmateriaaleilla.

Kuluttajien halua tehdä ympäristöystävällisempiä valintoja tukee myös Sitran (2017) teettämä ”Ihmisen ja tavaran välinen suhde muuttuu” -selvitys. Sen mukaan kulutuskäyttäytymisessä on näkyvissä muutos siihen suuntaan, että tavara halutaan säilyttää pitkään ja niiden avulla halutaan parantaa maailmaa. Tutkimuksen mukaan kuluttajista tulee vaativampia. Erikoistuote, jossa vastuullisuus on mukana, aidosti lisää tuotteen mielekkyyttä ja kuluttajan uskottavuutta vastuullisena kuluttajana. Ei riitä, että yritys pyrkii palvelemaan osakkeenomistajia, vaan vastuun ympäristöstä ja yhteiskunnasta tulee näkyä toiminnassa.  Myös Milttonin (2017) viime vuonna teetättämän tutkimuksen mukaan kuluttajien kiinnostus vastuullisuuteen on kasvamassa ja vastuullisista tuotteista ollaan valmiita maksamaan enemmän.

Tulevaisuus näyttää mitkä uusista bio -ja kiertotalous innovaatioista pääsevät puusta pitkälle ja lisääntyykö puun jatkojalosteiden käyttö materiaalina esimerkiksi kasseissa ja pakkauksissa. Monet näistä tuotteista ovat vasta alkutaipaleellaan. Kuitenkin kaiken välillä mietityttää, kuinka toimivia ne käytännössä ovat ja kuinka ympäristöystävällistä ja vastuullista niiden tuotanto kokonaisuudessaan todella on. Tarkasteltaessa tuotteen vastuullisuutta tulisi siinä ottaa huomioon koko tuotteen elinkaari. Tämä jää kuitenkin kuluttajalle osittain usein epäselväksi. Suunta on kuitenkin oikea ja hienoa, että uusia innovaatioita syntyy jatkuvasti alalla. On myös ilahduttavaa, että metsäteollisuus on löytänyt uusia mahdollisuuksia bio- ja kiertotalouden parista, jossa Suomi nähdään edelläkävijänä.

Lähteitä:
Korkman, O.2017. Ihmisen ja tavaran välinen suhde muuttuu. Sitran julkaisu. Viitattu 13.1.2018. https://media.sitra.fi/2017/05/08211049/Changing-Relationship-Between-People-and-Goods_suomenkielinen-tiivistelm%C3%A4.pdf

Miltton.2017. Milttonin vastuullisuustutkimus 2017 yhteenvetoraportti. Viitattu 19.1.2018. http://www.miltton.fi/wpcontent/uploads/2017/05/Miltton_vastuullisuustutkimus_2017_yhteenvetoraportti2.pdf

Mustonen, T.2017. Papticin toimitusjohtaja. Haastattelu. 19.12.2017.

Sitra.2016. Kierrolla kärkeen Suomen tiekartta kiertotalouteen 2016-2025. Sitran selvityksiä. Viitattu 13.1.2018. http://media.sitra.fi/2017/02/27175308/Selvityksia117-3.pdf

UPM.2018.UPM Bioverno on uusiutuva kotimainen polttoaine. Viitattu 19.1.2018. http://www.upmbiopolttoaineet.fi/tuotteet/Pages/Default.aspx

Valtioneuvosto. Biotalous ja puhtaat ratkaisut. Viitattu 13.1.2018. http://valtioneuvosto.fi/hallitusohjelman-toteutus/biotalous

Teksti: Johanna Laitinen, restonomi (YAMK) –opiskelija, JAMK

Vastuullisuuden teema (5/5): Ekologinen vastuullisuus elintarvikealalla

Kiertotalous mahdollistaa elintarviketeollisuuden tuotannossa syntyvien sivuvirtojen hyödyntämisen. Kiertotalouden periaatteiden mukaisesti tuotteisiin sitoutunut arvo, materiaali tai energia, pyritään säilyttämään taloudessa mahdollisimman pitkään. Uusilla innovatiivisilla ratkaisuilla tuotteen elinkaarta pyritään jatkamaan vielä senkin jälkeen, kun varsinainen käyttötarkoitus on tullut tiensä päähän. Elintarvikealan kasvua ja vastuullisuutta koetetaan hakea kiertotalouden avulla. Sen tarjoamia liiketoimintamahdollisuuksia ei osata vielä hyödyntää riittävästi. Kiertotalous on mahdollisuus luoda uutta, kestävän kehityksen mukaista liiketoimintaa.

Lähdimme selvittämään, hyödytetäänkö kiertotaloutta suomalaisessa elintarviketeollisuudessa ja mitä lisämahdollisuuksia se voisi tarjota yritystoiminnalle. Haastattelimme kahta suuren elintarviketeollisuusyrityksen edustajaa, jotka toimivat yrityksessä vastuullisuuden ja kehittämisen parissa. Haastatteluissa nousi esille kolme keskeistä asiaa; pakkausmateriaalien kierrätettävyys, ruokahävikin hyödyntäminen ja alueellinen biokiertomalli.

Elintarviketeollisuudessa pakkausmateriaalit ovat epäilemättä suuri haaste ympäristön näkökulmasta ja halusimme lähteä selvittämään, miten nämä asiat on alalla ratkaistu. Kuluttajat ovat tänä päivänä yhä tietoisempia pakkausmateriaalien haittavaikutuksista, mikä luo elintarviketeollisuudelle paineita ottaa ympäristövastuullisuus huomioon myös pakkausmateriaaleja hankittaessa. Suomalaisessa elintarviketeollisuudessa käytetään tänä päivänä paljon kierrätettävissä olevia tuotepakkauksia sekä suositaan kotimaisia ja mahdollisimman vähän ympäristöä rasittavia materiaaleja.  Esimerkiksi alumiinivuoan hyötykäyttöaste on erinomainen, sillä se voi kiertää käytännössä ikuisesti. Kierrätysalumiinin käyttö tuotepakkauksen valmistamiseen kuluttaa vain viisi prosenttia primäärialumiinin tuottamiseen kuluvasta energiasta. Tuotepakkausten kierrätettävyys ja ekologiset vaikutukset eivät kuitenkaan ole täysin yksiselitteiset, sillä viimekädessä kuluttaja vastaa pakkauksen oikeasta kierrättämisestä ja lopullisista ympäristövaikutuksista.

Ruokahävikki on kuitenkin vielä suurempi haaste, sillä siitä aiheutuvat ympäristövaikutukset ovat merkittävästi suuremmat, kuin esimerkiksi pakkausmateriaalien valmistuksesta ja jätehuollosta aiheutuvat. Yksinään Suomessa ruokaa heitetään roskiin vuosittain 340-460 miljoonaa kiloa. Elintarviketeollisuudessa ongelma on tiedostettu ja ratkaisuja on lähdetty hakemaan mm. tuotantomääriä tarkentamalla, säilyvyyttä parantavia pakkausmateriaaleja kehittämällä sekä syntynyttä jätettä jatkojalostamalla mm. eläinten ruoaksi tai energiaksi. Lisääntyvässä määrin näyttää olevan myös yhteistyö oman alueen energiatuotantolaitosten kanssa, missä toteutuu kiertotalous parhaimmillaan. Elintarviketeollisuus myy syntyneen jätteen energiayhtiölle, joka tuottaa siitä biokaasua sekä vastaavasti ostaa sieltä käyttöönsä jätteistä tuotetun energian. Biokiertomallilla voidaan kehittää alueellista ravinnekiertoa, joka lisää alueen kiertotaloutta, jonka odotetaan tuovan sekä taloudellisia että ympäristöllisiä hyötyjä.

Tulevaisuudessa tärkeäksi koetaan ruoan puhtauden ja jäljitettävyyden takaaminen, minkä vuoksi jatkuvasti kehitetään organisaatioissa omia erilaisia vastuullisuuden parantamiseen liittyviä hankkeita ja ohjelmia. Ympäristövastuullisuuden merkitys on edelleen nousussa myös elintarviketeollisuudessa ja sen uskotaan muodostuvan kaikille alan toimijoille olennaiseksi asiaksi. Myös kuluttajien kiinnostus ja tietoisuus vastuullisuusasioihin on kasvanut, joka luonnollisesti määrittelee myös alan toimijoita.

Lähteet
Hautaniemi, A. 2018. Saarioisten ekologinen vastuullisuus. Sähköpostihaastattelu 5.1.2018. Vastaanottaja Anni Kaipiainen.
Helminen, L. 2018. Apetit:n ekologinen vastuullisuus. Sähköpostihaastattelu 7.2.2018. Vastaanottaja Marjo Jokela.
Ritschkoff, A. C. 2017. Kiertotalouden koko keinovalikoima käyttöön. Kehittyvä elintarvike, 28, 5, 8.
Linnanen, L. 2017. Kiertotalous on kokonaistehokkuutta. Kehittyvä elintarvike, 28, 5, 15.

Teksti: Marjo Jokela ja Anni Kaipiainen, restonomi (YAMK) -opiskelijat, JAMK

Vastuullisuuden teema (4/5): Muoviton Suomi suunnannäyttäjäksi Euroopassa

Oletko valmis luopumaan niistä ihanista korkokengistäsi tai siitä kivasta jakusta, jonka ostit Espanjasta, tai miten olisi aamulatte kuksasta juotuna, tai pahvikupista,  jonka saumat falskaavat heti ensi hetkistä alkaen?  Olisitko valmis luopumaan fleecevaatteistasi ja ihon ja kauneuden hoitoon tarkoitetuista tuotteista, joissa käytetään muovirakeita?  Mc Donaldsin hampurilainen tulisi posliinilautasella tarjoiltuna ja autosi kori, tietokoneesi ja silmälasisi olisivatkin selluloosakomposiitti. Aamutupakan polttaisit puuholkilla, koska filtterit on tehty öljystä eivätkä maadu koskaan.  Luopuisitko jostakin saadaksesi puhdasta muovitonta juomavettä?

Suomessa kehitetyillä ja osaksi jo tuotannossakin olevilla ja tuotantoon tulevilla high biotech tuotteilla saamme muovit pois maailman meristä. Samalla maailman laajuiset patenttimme tuottavat meille mainetta ympäri maailmaa.  Poliittisilla päättäjillä on mahdollisuus juuri nyt vaikuttaa tulevaisuuteen, ja ennen kaikkea saada tieto maailmalle, mitä meillä on saatu aikaiseksi
Suomalainen selluloosa on maailman parasta ja sen ominaisuudet tunnetaan ympäri maailmaa.  Äänekosken biotuotetehdas tuottaa pääasiassa pitkäkuituistaselluloosaa sertifioidusta suomalaisesta puusta.  Pitkäkuituisuutensa takia suomalaisesta selluloosasta tehdyt tuotteet voidaan kierrättää useammin ja taloudellisemmin.  Keskimäärin pakkausmateriaaleja ja paperia voidaan kierrättää 3,5 kertaa ja joka kerta tuotteisiin on lisättävä neitsytsellua.  Ilman tuoretta selluloosaa paperit häviäisivät maailmassa puolessa vuodessa.

Selluloosasta ja muista puukuiduista on kehitetty erilaisia tuotteita muovien tilalle.  Suomalaisessa kertakäyttökupissa sisäpinta ei ole muovista, vaan kotkalaisen yrityksen KOTKAmills patentoitu kertakäyttökuppi on suomalaisen selluloosa- ja kartonkiteollisuuden taidonnäyte. KOTKAmillsin kehittämän kertakäyttöisen kahvikupin idea on siinä, ettei kartonkia tarvitse päällystää muovilla. Kupin teko ilman muovia ja falskaavia saumoja onnistuu vain suomalaisesta selluloosasta. Take away -kahvin samoin kuin muidenkin take away -tuotteiden suosio on ollut kasvussa viimeiset kymmenen vuotta. Kertakäyttöbuumi on alkanut näkyä ikävästi muun muassa Itämeren rannoilla.
Muovin vaarallisuudesta ihmisille ja luonnolle on kirjoitettu viime aikoina useissa aikakausilehdissä sekä sanomalehdissä ympäri maailmaa.  Media on ollut ajanhermolla asiaa tutkiessaan ja siitä kirjoittaessaan.  Euroopan Unionissa on pyritty luomaan yhteinen tavoite asian korjaamiseksi ja joulukuussa 2017 Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio sopivat, että vuoteen 2025 EU:n jäsenmaissa pakkauksien kierrätyksessä tavoitellaan 65 prosentin kierrätysastetta ja hiljalleen tavoite nostetaan 2030 mennessä 70 prosenttiin.  Muovipakkauksissa tavoitteeksi asetettiin 55% kierrätystavoite 2030 mennessä ja kierrätyksen tulee olla kannattavaa. Julkilausuma annettiin 15.1.2018 kaikille jäsenmaille tiedoksi ja asiasta keskustellaan yhdessä.  Mahdollinen lakiesitys valmistuu vuoden 2018 lopussa ja seuraavana vuonna laki astuu ehkä voimaan.

Mikromuovit ongelmana

Olemme kuulleet skenaarioita siitä, miten mikromuovit valtaavat maailman meret. Mikromuoveja löytyy usein kosmetiikka- ja hygieniatuotteista sekä keinokuituvaatteista ja niistä mikromuovit päätyvät jätevesien mukana vesistöihimme.  Mereen joutunut muoviroska aiheuttaa vuosittain suuren määrän merilintujen- ja nisäkkäiden kuolemia sekä vahinkoja kalastukselle, merenkululle ja turismille.  Euroopan Unionin tavoitteena on myös vähentää kertakäyttömuovien kulutusta ja pieneksi hajoavan mikromuovin käyttöä pyritään rajoittamaan pakkausmerkintöjä lisäämällä.
Olemme nähneet pysäyttäviä kuvia rannoista, jotka ovat täynnä muovipulloja ja muuta muovijätettä. Yleisimmin meriin päätyviä kertakäyttömuoveja ovat juomapullot ja niiden korkit, ruokapakkaukset, muovipussit, makeisten kääröt, ilmapallot ja tupakat. Merissä on tulevaisuudessa enemmän muovia kuin kaloja toteaa jopa EU:n komissio julkilausumassaan.

Omakohtaisesti havaitsin muoviongelman vuonna 2016 kierrellessäni Indonesiassa Balin, Lombokin, ja Lembokanin saarilla sekä pienillä atolleilla joita Gilisaariksi kutsutaan.  Joet olivat kuivillaan elo-syyskuussa ja kaikki muovijäte kipattiin surutta jokiuomiin odottamaan sadekautta, joka toivon mukaan huuhtoisi kaikki jätteet rannikolle ja sieltä merelle sadekauden aikana.  Useissa paikoissa näin ei kuitenkaan ollut käynyt vuosiin koska jokiuomat olivat olleet vuosia kuivillaan, mutta jätteet oli sinne kuitenkin kärrätty.  Useimmat yritykset muun muassa hotellit ja ravintolat, jotka myyvät pullotettua vettä kuljettavat itse tai ovat antaneet jätehuollon jonkun yrityksen hoitoon eivät tarkista minne muovipullot ja pakkaukset päätyvät.  Ne päätyvät naapurin jokiuomaan.

Näin siis tapahtuu Indonesiassa eikä meillä, missä kuluttajat ovat valistuneita.  Vaaralliseksi asian tekee se, että meillä vaarallinen muovi onkin erilaisessa muodossa eikä kukaan oikeasti tiedä mitä esimerkiksi pakkausmuovit sisältävät.  Tehdas, joka tekee esimerkiksi pakkausmuovia käyttää valmistuksessa erilaisia kemikaalisia yhdisteitä riippuen pakkauksen käyttötarkoituksesta - valmistajan ei tarvitse ilmoittaa mitä muovi sisältää.  Pakkauksien valmistaja kaipaa materiaaliin lisäominaisuuksia ja lisää oman kemikaalicocktailinsa joukkoon eikä kerro, mitä muoviin lisättiin.  Kuluttaja ostaa tuotteensa mahdollisesti viiteen erilaiseen muoviin pakattuna ja haistaa kemikaalien koko kirjon pakettia avatessaan.  Muovin kieltäminen kokonaan ei EU:n mielestä voi olla mahdollista. Ainoa pitkän aikavälin ratkaisu on vähentää muovijätettä kierrätyksellä ja uusilla teknologioilla, totesi Euroopan komission varapuheenjohtaja Frans Timmermans puheessaan tiistaina 15.1.2018 Strasbourgissa Ranskassa. Nykyisellään muovijätteen arvosta hyödynnetään kierrätyksen kautta komission mukaan vain viisi prosenttia. Loput arvosta häviää, kun muovia ajetaan kaatopaikoille tai jätteenpolttoon. Hukatun muovin arvo on 70–105 miljardia euroa vuodessa.

Muovin korvaajia etsitään

Pitkäikäisten kierrätysmuovien kysyntää on pyrittävä lisäämään ja yrityksiä kannustetaan innovoimaan muoville korvaajia.  Niitähän meillä jo on ja paljon. Komissio tarjoaa tätä varten 100 miljoonan euron rahoituksen, jolla kustannetaan nykyistä kierrätettävämpien muovimateriaalien kehittämistä, kierrätysprosessien tehostamista sekä vaarallisten aineiden ja epäpuhtauksien jäljittämistä.

Mikromuoviongelmaa voitaisiin helpottaa huomattavasti, jos tekstiilit korvattaisiin luonnonkuiduilla tai selluloosasta ja polymaitohaposta tehdyillä tekokuiduilla, jotka ovat kaikki biohajoavia. Biohajoavien tekokuitujen määrä tekstiileissä on tällä hetkellä todella pieni, noin 4-5 prosenttia koko tekokuituisten tekstiilien markkinoista. Lisäksi harkinnassa on kertakäyttöisten muovituotteiden kieltäminen. Esimerkiksi muovipussien kieltämisestä tai verottamisesta on saatu hyviä kokemuksia useista jäsenmaista.

Yle uutisoi tammikuussa että VTT on käynnistänyt koelaitoksen Jyväskylässä kehittämään sellupohjaisia tuotteita. Laitoksen toiminnassa on mukana yli 30 kansainvälistä yritystä. Uutta vaahtorainausmenetelmää kehittävän VTT:n Future Fibre Products -hankkeessa on mukana 33 suurta kansainvälistä teollista yritystä, Suomesta muun muassa Metsä Group, UPM-Kymmene, Stora Enso, Valmet ja Kemira.  Jyväskylän koelaitoksen tehtävänä on selvittää, miten paperin ja kartongin tuotantolaitteistoja voidaan käyttää uusien pakkaussovellusten, kuitukankaiden ja huokoisten eristeiden valmistuksessa ja jopa korvaamaan muoviperäisiä materiaaleja. VTT:n johtavan tutkijan Harri Kiiskisen mielestä esimerkiksi rakennusteollisuuden mineraalivilloja tai sairaalatekstiilejä voitaisiin korvata selluloosapohjaisilla tuotteilla, koska nykyisistä tulee paljon jätettä.

LÄHTEET:
Krautsuk, S. 2016. Suomalainen yritys tekemässä tieteellisen läpimurron – ratkaisee take away -mukien maailmanlaajuisen ongelman. Kotkamillsin kehittämän kertakäyttöisen kahvikupin idea on siinä, ettei kartonkia tarvitse päällystää muovilla. YLE kierrätys 19.10.2016. Viitattu 16.1.2018. https://yle.fi/uutiset/3-9237332
Malminen, U. 2017. Meriroskis kerää muovijätteet talteen – Sinäkin voit auttaa merta selviytymään.  Helsingin edustalle asennettu vedessä kelluva roskis imee muoviroskaa.  YLE Muovijäte 9.5.2017. Viitattu 19.1.2018. https://yle.fi/uutiset/3-9600289.
Mattila, R. 2017. Intia yrittää epätoivoisesti estää maailmaa hukkumasta muovijätteeseen – Muovipussit kiellettiin lailla Delhissä. YLE Muovijäte 27.1.2017. Viitattu 18.1.2018. https://yle.fi/uutiset/3-9427026.
Numminen, J. 2018. Kuorintavoiteista ja suihkugeeleistä päätyy miljardeja muovihelmiä maailman meriin – Yhä useampi maa kieltää kosmetiikan mikromuovit. YLE mikromuovit 22.1.2018, päivitetty 22.1.2018. Viitattu 24.1.2018. https://yle.fi/uutiset/3-10029306.
Raivio, P. 2018. EU haluaa kasvavan muovivuorensa kuriin markkinoiden avulla – eurooppalainen muovivero harkintaan.  Kaiken muovin pitäisi olla kierrätettävissä vuoteen 2030 mennessä. Komissio harkitsee myös esimerkiksi kertakäyttöisten muovituotteiden kieltämistä. YLE Muovijäte 16.1.2018, päivitetty 16.1.2018. Viitattu 19.1.2018. https://yle.fi/uutiset/3-10025687.
Salumäki, T. 2017. Asiantuntija: Käynnissä valtava liikehdintä kohti mikromuovien kieltoa.
Mikroroskat vuotavat myös Itämereen. Suomessa painotetaan tällä hetkellä rehevöitymisen vähentämistä. YLE muovijäte 3.5.2017. Viitattu 19.1.2018. https://yle.fi/uutiset/3-9592375.
Sarkiola, P. 2016. Tässäkö ratkaisu maailman muovijäteongelmaan? – Lappeenrantalaispatentilla kestäviä tuotteita kierrätysmuovista-Kevättalvella aloittava tehdas tekee komposiittituotteita kierrätysmateriaaleista. YLE kiertotalous 26.10.2016. Viitattu 11.1.2018. https://yle.fi/uutiset/3-9252111
Tornberg, T. 2018. Muovin valtakausi loppuu – sellu tunkee tilalle.  Sellupohjaisia tuotteita varten VTT on käynnistänyt koelaitoksen, jossa on mukana yli 30 kansainvälistä yritystä. YLE muovijäte 15.1.2018. Viitattu 18.1.2018. https://yle.fi/uutiset/3-10014700.
Virtanen, J. 2016. Vuoden turhake on valittu – suomalainen käyttää 55 muovikassia vuodessa.            YLE muovijäte 9.12.2016, päivitetty 13.3.2017. Viitattu 22.1.2018. https://yle.fi/uutiset/3-9342466.
Wallius, A. 2017. Vesijohtovedessä on silmälle näkymätöntä muovisaastetta.  Yhdysvalloissa muovikuituja löytyi miltei jokaisesta näytteestä, ja Euroopassakin puhtaita näytteitä oli vain yksi neljästä.  YLE mikromuovit 7.9.2017, päivitetty 8.9.2017. Viitattu 12.1.2018. https://yle.fi/uutiset/3-9818670.
Ziemann, M. 2017. S-ryhmä muutti vastaustaan: "Emme ole luopumassa kokonaan muovikasseista"  YLE muovikassit 27.7.2017, päivitetty 1.8.2017. Viitattu 20.1.2018. https://yle.fi/uutiset/3-9744843.

Teksti: Markku Meriläinen, restonomi (YAMK) –opiskelija, JAMK